26.11.2022

Ensimmäinen reissu retkeilyautolla

Vielä syksyinen retkipostaus ennen kuin siirrytään joulutunnelmiin. Huomenna on jo ensimmäinen adventti ja ensi viikolla starttaa blogin perinteinen joulukalenteri, joka on jatkunut jo vuodesta 2011!

Syyskuussa hankimme retkeilyauton ja vasta lokakuussa ehdimme sillä viikonlopun mittaiselle reissulle. Selvisimme matkaan vasta puolen yön lähestyessä perjantai-iltana ja ajoimme nukkumaan Koitelinkoskelle Kiiminkiin. Aamulla mietimme, mihin suuntaan lähtisimme ja päätimme jatkaa kohti Pudasjärveä. Matkalla etsin käymisen arvoisia kohteita ja ajelimme kohti Syötettä.

Matkan varrelta bongasin Hampusvaaran ja poikkesimme sinne. Vain n. kilometrin mittainen rengasreitti on sopiva kohde ohikulkumatkalla. Polku vie osittain portaita pitkin vaaran päälle ja sen varrella voi ihastella jylhiä kallioita. Vaaran päältä avautuvat maisemat Iinattijärvelle ja sieltä löytyy laavu tulipaikkoineen. Laavulta polku lähtee kiertämään takaisin alas. 

Seuraavaksi kohteeksi olimme ajatelleet Teerivaaraa Iso-Syötteen vieressä, mutta Hampusvaaran laavulla paikallinen perhe suositteli Kupsonvaaraa, jota olin ajatellut myös yhdeksi vaihtoehdoksi. Niinpä palasimmekin takaisin päin ja lähdimme ajamaan kohti Puolankaa. Jaurakkajärven kylän kupeessa kohoavan Kupson kutsu-reitistöjä ylläpitää Korpisen kyläseura ja valittavana on kolme eri mittaista reittiä, Keidas, Lumous ja Elämys. Me valitsimme Lumouksen, joka rengasreittinä oli 5-6 km. Välillä oli kovasti nousua, mutta näköalapaikalta avautuvat maisemat palkitsivat vaivan. Surullisen selvästi tosin näkyivät Paula-myrskyn aiheuttamat tuhot. Näköalapaikalla oli myös hieno kota. Matkan varrella yllätyimme, kun yhtäkkiä edessä oli levähdyspaikka, jossa kirkas lähdevesi suihkusi putkesta! Kupson kutsun paras anti, nimensä veroinen Elämys oli kuitenkin vielä edessä. Kaikki kolme reittiä kulkevat Elämyksen kautta ja sieltä löytyi laavun ja huussin liesäksi vapaassa käytössä oleva erämaasauna! Tokihan käytimme tilaisuuden hyväksemme ja laitoimme saunan lämpenemään, sopivasti vesisadekin alkoi juuri kun tulimme Elämykselle, joten mikäpä siellä oli pidellä sadetta. Saunan viereen tuli myöskin lähdevesi ja se lämpeni kiukaan vesisäiliössä. Meillä kului saunaa lämmittäessä ja saunoessa 2-3 tuntia, mutta koko aikana siellä ei käynyt ketään muita. Ilta ehti jo pimetä, mutta loput 1,3 km autolle oli otsalamppujen valossa helppo kulkea, kun reitti oli merkitty myös heijastimin. Erämaasauna oli niin hieno kokemus kyllä, että jäi varmasti ikuisesti mieleen!

Kupsolta ajelimme ensin Puolangan keskustaan ja siitä yöksi Hepokönkään parkkipaikalle. Sunnuntaiaamuna satoi vettä, mutta lyhyt kävely Hepokönkäälle oli aivan sopivaa sadepäivän puuhaa. Sateisesta lokakuun sunnuntaista huolimatta paikalla oli ihmeenkin paljon väkeä ja nuotiopaikalla oli istumapaikat tehokkaassa käytössä. Hepoköngäs (aiemmalta nimeltään muuten Hevompersie) on valittu Retkipaikan vuoden 2022 retkipaikaksi. Erityisen kiitettävää Hepokönkäällä on se, että reiti näköalapaikoille on rakennettu esteettömiksi.

Hepokönkäältä matka jatkui kohti kotia, mutta vielä poikkesimme matkalla Rokuan kansallispuistossa ja kiersimme 6,2 km pitkän Syvyyden kierroksen. Rengasreitti vie Rokuanhovin läheisyydestä Syvyyden kaivolle ja takaisin. Syvyyden kaivo on Suomen syvin luonnontilainen suppa, (eli jääkauden aikana harjuun syntynyt kuoppa) ja sen pohjalla on pieni suo. Tälle reitille pääseminen vaati hieman vaivaa, kun lähtöpaikkaa ei meinannut löytyä. Toisen retkiporukan kanssa aikamme etsittiin ja viimein alkoi löytyä puista sinisiä merkkejä. Itse reitti oli hyvin merkitty mutta lähtöpaikalle saisi olla parkkipaikalta opasteet.

Olipa lyhyt, mutta tehokas ja aivan huippu reissu. Innolla jo odotan kevättä ja uusia seikkailuja retkeilyautolla. Toki talvellakin voisi reissata, mutta en usko että ihan helposti tulee ainakaan kovilla pakkasilla lähdettyä. 






















Sellainen, aika nopea kurkkaus vielä syysretkeilyyn.
Mutta nyt voikin sitten jatkaa ihan jouluteemoilla :)

~Hannele~


20.11.2022

Perhejuhlia

Pari viikkoa sitten meidän perheen viikonloppu oli juhlaa täynnä. Lauantaina, eli pyhäinpäivänä juhlimme tytön ja hänen sulhasensa kihlajaisia ja sunnuntaina ensimmäisen lapsenlapsemme ristiäisiä  Molemmat juhlat olivat täällä meillä ja hyvin menivät samoilla siivouksilla ja osittain samoilla leipomisilla ym valmisteluilla. Vähän hirvitti etukäteen, että tuliko haukattua liian iso pala, mutta ei onneksi. Aivan ihana oli pitkästä aikaa nauttia juhlatunnelmasta. Ostin kahvipöytään kukkakimpun, joka sopi molempiin juhliin, seassa oli ripaus sinistä callunaa. Äitini osti aina meidän lasten ristiäisiin kastepöydän asetelman ja halusin jatkaa perinnettä. Kysyin tytöltä toivetta ja hän laittoi muutamia inspiskuvia kasteransseista. Näytin sitten kuvia kukkakaupassa ja tekivät kyllä niin mieluisen kranssin! Se tehtiin kukkasieneen ja vauvaperhe sai nauttia kukista sitten kotonaan muutaman päivän. Kastemekko oli sama, jossa meidän lapset on kastettu. Ompelin sen mieheni siskon avustuksella esikoiselle vuonna -98. Tarvikkeet ja ohje on silloin tilattu Kotiliesi-lehdestä. Eräs Instagram-seuraaja tunnisti mekon, ja kertoi että heidän lapsillaan on samanlainen :)

Molemmissa juhlissa oli makaronisalaattia, juustosarvia ja vihersalaattia (ristiäisissä vihersalaatissa oli kanaa ja lisänä tacoja) Kihlajaisissa oli kinkkupiirakkaa ja pikkupizzoja, ristiäisissä voileipäkakkua ja jauhelihatäytteisiä voitaikinasta tehtyjä kolmioita. Kaikista suolaisista tehtiin aika pieniä kooltaan, sellaista cocktail-kokoa ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Makeana oli kihlajaisissa kakkua, suklaapiirakkaa tuorejuustokuorrutteella ja irtokarkkeja. Ristiäisissä oli kakkua, pikkuleipiä ja karkkia. Vaikka makeita ei ollut tuon enempää, niitä jäi silti reilusti joten jatkossakin taidamme mennä makean suhteen näin vähällä. Rippijuhlissa meillä on ollut aina monenlaista kakkua ja aina on jäänyt reilusti, eikä niitä ole kaikkia tullut jälkeen päin syötyä. Erittäin hyvä ratkaisu käyttää juhlissa kertakäyttöastioita, huomasin että itselle jäi selvästi enemmän aikaa jutella vieraiden kanssa. Kertiksiäkin löytyy nykyään tosi kivan näköisiä. Blogin kannalta sopivia kuvia ei juurikaan tullut otettua, puhelimelta onneksi löytyi jotain.

Ja juhlathan ei meidän perheessä tähän lopu, vaan meillä on jo seuraava kihlapari ja heidän juhliaan vietetään vielä ennen joulua 







~Hannele~

26.10.2022

Auttiköngäs

Aiemmassa postauksessa mainitsin että teimme Ranuan työreissun yhteydessä työkaverin kanssa pienen retken Rovaniemen ja Posion välillä sijaitsevalle Auttikönkäälle ja lupasin kertoa siitä myöhemmin lisää. Auttiköngäs on yksi Suomen upeimmista vesiputouksista ja sillä on korkeutta lähes 16 metriä. Se kuuluu samaan ikivanhaan murtuma-alueeseen läheisen Korouoman rotkolaakson kanssa. (josta postaus keväältä täällä) Auttiköngäs on erittäin hyvä päiväretkikohde ja siellä voi piipahtaa helposti vaikka ohikulkumatkalla. Rovaniemelle on matkaa n. 80 km ja Posiolle n. 50 km. Kuusamontieltä on pysäköintialueelle vain n.1,5 km. Heti P-paikan vieressä on rakennus, jossa on ollut kesäisin kahvila ja sen vierestä menee lankkupolku päivätuvalle ja pienelle uittomuseolle. Auttikönkään alueella kulkee n. 3,5 km mittainen luontopolku jonka varrella pääsee nauttimaan hyvin monipuolisesti luonnosta. Heti polun alussa ylitetään itse putous vanhoine uittoränneineen ja putousta pääsee ihailemaan myös vähän matkan päästä näköalatasanteelta. Polku kulkee yli louhikoiden, läpi aarniometsän ja yli riippusillan. Myöhemmin polku nousee Könkäänvaaralle, jonka päälle rakennetusta lintutornista on upeat näkymät ympäröivään maastoon.  Aivan ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Reittiesite ja kartta löytyvät täältä.

















~Hannele~

12.10.2022

Lokakuu

Syksyllä on usein niin kauniin usvaisia aamuja! Nämä kuvat otin lokakuun ensimmäise päivänä, kun  sankka sumu peitti maiseman pitkälle päivään. Niin maaginen tunnelma 😍 

 






Hannele

30.9.2022

Syyskuun kuulumisia

Ei ole kyllä aiemmin tämän blogin aika pitkässä historiassa tainnut olla kuukauden taukoa postausten välissä! Ajattelinpa ennen kuin kuukausi vaihtuu, laittaa vähän syyskuun kuulumisia 😊

Yksi erittäin iso asia tapahtui meidän elämässä, kun keskimmäinen lapsista sai poikavauvan ja teki meistä mummun ja papan ❤ Uutinen paljastettiin meille helmikuussa  jolloin saimme ensimmäisessä kuvassa näkyvät mukit. Pakettia avatessa meni sekunti tajuta mukien merkitys! Niin ihana uusi elämänvaihe ja itsekin vähän yllätyin kun ihan ilman kriiseilyä olin täysin valmis mummuksi 🥰 

Syyskuussa myös toteutettiin haave retkeilyautosta. Ei auto mikään uusi ole, mutta meille juuri sopiva ja odotan malttamattomana, millaisille seikkailuille se meidät vielä vie. Niin kiireistä on ollut, että ollaan vasta yksi yö ehditty siellä nukkua, mutta eiköhän tässä vielä loppusyksyn retkille ehditä.

Pienelle ruskaretkelle pääsin, kun olin tällä viikolla maanantaista torstaihin työreissulla Ranualla. Eilen oli viikon ainut aurinkoinen päivä ja "karattiin" retkeilemään tunnin ajomatkan päähän Auttikönkäälle ennen urakan loppurutistusta. Teen varmasti oman postauksensa siitä retkestä vielä. Ruska oli tuolla korkeudella parhaimmillaan, sattui kyllä niin sopivaan ajankohtaan syksyn ainut kauemmas kotikulmilta suuntautunut työprojekti 😍

Töistä puheen ollen: minullahan on ollut vähän vaihtelevat työkuviot jo maaliskuusta lähtien.  Polttoaineen hinnan nousu pakotti miettimään pitkän työmatkan järkevyyttä ja muutimme työsopimuksen tarvittaessa töihin kutsuttavaksi. Olen siis tehnyt vanhaan työpaikkaan silloin tällöin päiviä ja lisäksi sijaisuuksia omalla paikkakunnalla. Elokuun puolivälissä tartuin tilaisuuteen lähteä loppusesongin ajaksi yritykseen, joka tarjoaa vihertöitä ja piharakentamista. Ja olen nauttinut niin paljon! Enimmäkseen ollaan saatu onneksi tehdä töitä hyvän sään aikana 😄 Talven tullen täytyy taas palata siisteihin sisätöihin, mutta tämä on niin mukavaa vaihtelua tähän väliin!






Ihanaa syksyä, nautitaan vielä ruskasta!

~Hannele~