19.6.2022

Kesäkohde 1- Aapan tuvan kesäkahvila

Kolmena kesänä olen jakanut vaihtelevan määrän erilaisia kesäkohteita ja koska näköjään olen kaikenlaisia perinteitä rakastava ihminen, jatketaan tietysti tänäkin kesänä! Kesän 2022 kesäkohteiden sarja startataan syntymäkunnastani Kannuksesta ja Mäkiraonmäeltä.

Mäkiraonmäki oli aikoinaan Kannuksen kirkonkylän keskus ja kirkon ohella ainoa vuoden 1934 tulipalossa säilynyt kokonaisuus. Nykyään Mäkiraonmäki toimii museo- ja kulttuurikeskuksena ja siellä on mm. työväentalo, vanha kunnantalo, kotiseutumuseo (lisää tietoa löytyy täältä). Sofian lavalla järjestetään kesällä keskiviikkoiltaisin pihasoittoja. Yksi alueen rakennuksista on Aapan tupa ja siellä on jo vuosia toiminut kesäisin 4H-nuorten pyörittämä kesäkahvila. Reilu viikko sitten olin viettämässä vapaapäivää Kannuksessa ja kävimme kuopuksen ja tätini kanssa kahvilla. Tarjolla oli niin makeita kuin suolaisiakin herkkuja, erityisesti pavlovalle lämmin suositus! Tuvassa oli ihana, vanhan ajan tunnelma, kyllä kelpasi istahtaa kahville pitkän pöydän ääreen. 

Aapan talon huoneisiin on tehty myös pieni koulumuseo, johon tietysti tutustuimme samalla reissulla. Esillä oli entisaikojen koulutarvikkeita ja urheiluvälineitä, kuten esimerkiksi maasepän tekemät luistimet. Pullossa olevan käärmeen on aikoinaan löytänyt kotikylältäni kaksi koulupoikaa. Vuosilukua en huomannut, mutta täytyy siitä jo muutama vuosikymmen olla koska toinen noista pojista oli minun isäni kummisetä. Hyvin on käärme siis säilynyt kaikki nämä vuodet. 

Aapan kahvila löytyy osoitteesta Mäkiraontie 1, Kannus. Avoinna kesällä 2022 keskiviikosta lauantaihin: ke klo 15-20, to-pe klo 13-18 ja la klo 10-15. Avoinna 31.7. saakka. Kesäaikaan kahvilasta voi myös ostaa liput kotiseutumuseoon ja Oskari Tokoi-museoon. 

 
















~Hannele~

12.6.2022

Kesä on täällä

Edellinen postaus on niin talvinen, että on jo korkea aika siirtyä täälläkin kesätunnelmiin kun koululaisetkin ovat päässeet kesälaitumille. Meillä sai toiseksi nuorin nyt päättötodistuksen ja nyt meidän perheessä onkin enää yksi peruskoululainen. Parhaimmillaan meillä on ollut samaan aikaan kuusi 0-9-luokkalaista, joten onhan tämä outoa ja haikeaa! Nuorinkin menee jo seiskalle, joten alakoulun puolelle ei jää enää ketään. Vanhin lapsista meni eskariin vuonna 2004, (joka täällä on käytännössä osa muuta koulua) joten melkein 20 vuotta on meillä koulutietä jo asteltu ♥ Mutta niin se elämä kulkee eteen päin, ja tuntuu että vuodet kuluvat entistä nopeammin. Ensi viikolla vietämme hopeahääpäivää ja syksyllä meistä tulee mummu ja pappa ♥ Että pakko kai se on myöntää ettei tässä ihan nuoria enää olla :D

Pihalla kukkivat ensimmäiset itse kasvatetut tulppaanit. Kerran tai pari olen laitanut joitakin sipuleita, mutta nyt pääsin vihdoin nauttimaan kukista. Eilen instagramiin laitoinkin, että ehkä se minunkin viherpeukalo pikkuhiljaa siirtyy vähän laidemmas tuosta kämmenen keskeltä!



Kolmen edellisen kesän tapaan on tänäkin kesänä tulossa esittelyitä kivoista kesäkohteista. Seuraavaksi siis tulossa sellainen postaus, mutta siä odotellessa voitte kurkata täältä aiempien vuosien postauksia :)

Ihanaa kesää!

~Hannele~

15.5.2022

Riisitunturi ja Riisin rääpäsy huhtikuussa

Palataanpa vielä kerran siihen parissa edellisessä postauksessa olleeseen Posion reissuun ja talvisiin tunnelmiin. Jos sitten saisi laitettua jotain keväistäkin tänne vuorostaan? Yövyttiin väliyö Lapin Satu-hotellissa, joka on remontoitu vanhasta koulusta. Voin lämpimästi suositella: siistit huoneet, ystävällinen palvelu ja hyvä aamupala. Ja näkymätkin avautuivat ikkunasta järvelle. Sijainti oli myös oivallinen meidän retkikohteiden kannalta. Toisena reissupäivänä lähdettiin aamupalan jälkeen kohti Riisitunturia. Sää oli vuodenaikaan nähden täydellinen: Edellisen päivän lumisateiden jälkeen puut olivat kauniita, taivas oli puolipilvinen ja aurinkokin paistoi suuren osan ajasta. Kesätakilla pärjäsi mainiosti. Valitsimme reitiksi 4,3 km mittaisen Riisin rääpäsy- rengasreitin, joka kiertää Riisitunturin huipun kautta autiotuvalle ja sieltä takaisin lähtöpisteeseen. Talviaikaan arvioitu kiertoaika on 3-4 tuntia.Autiotuvan vieressä on grillikatos, puuvaja ja huussi. Katos oli tilava, hyvin mahtui useampi porukka samaan aikaan pitämään taukoa. Meidän kanssa samaan aikaan oli ehkä espanjalainen n. 10 hengen ryhmä ja pari muuta porukkaa ja hyvin mahduttiin.

Meillä oli kierroksella lumikengät jaloissa, mutta osa näkyi kulkevan hyvin tamppaantunutta polkua myös ihan pelkillä kengillä. Oikeastaan oli vain huipulta lähtiessä useampi eri polku vähän matkaa, siinä olisi ollut hiukan hankalampaa kulkea kengillä. 

Riisitunturin haluan vielä nähdä myös tykkylumien aikaan ja voin vain kuvitella kuinka kauniit maisemat ovat myös ruska-aikaan ♥












~Hannele~

2.5.2022

Jalavan kauppa

Viime postauksessa kerroin reissusta Posiolle ja Korouomaan. Menomatkalla, Taivalkosken kohdalla osui silmiin legendaarisen Jalavan kaupan kyltti ja siellähän oli tietysti piipahdettava kun kerran matkan varrelle osui. Olen paikasta kuullut ensimmäisen kerran ehkä silloin vuosia sitten, kun tein koostepostauksen lukijoiden vinkkaamista kahviloista. Jalavan kauppa on Suomen vanhin yksityinen kauppa, jonka toiminta on alkanut jo vuonna 1883 ja nyt toimintaa pyörittää jo viides sukupolvi. Vierailu siellä oli kuin aikamatka menneeseen!  Meillä oli sen verran kiire jatkamaan matkaa, jotta ehdimme huonossa ajokelissä Posiolle ja vielä Korouomaan, että kahvit jäivät tällä kertaa juomatta. Mutta kiersimme kuitenkin kaupan ja mukaan tarttui mm. Jalavan kaupan talotee. Täytyy joskus käydä paremmalla ajalla. Kaupan historiasta voi lukea lisää täältä. 






~Hannele~

26.4.2022

Korouoma ja Koronjää-kierros

Reilu pari viikkoa sitten tehtiin parin päivän retki Posiolle, jossa ensimmäisen päivän kohteena oli Korouoma ja siellä n. 5 km mittainen Koronjää-reitti. Tuon rengasreitin varrella ovat Korouoman, n. 30 km pitkän rotkolaakson upeimmat jääputoukset sekä yksi huikea näköalapaikka. Jääputoukset ovat talvisin jääkiipeilijöiden suosiossa. Luin pari päivää ennen retkeämme ohjeistuksen, että polut ovat jäässä joten piikit kengissä olisivat tarpeen. Perjantain ja lauantain aikana kuitenkin satoi niin paljon lunta, että ilmankin olisi pärjännyt, mutta eipä piikeistä haittaakaan ollut. Lumisade oli kuorruttanut jo paljaana olleet puut uudelleen hennolla lumikerroksella ja lunta sateli edelleen. Se teki varsinkin näköalapaikalta näkyvästä maisemasta ihan maagisen!

Koronjää-kierroksen lähtöpaikka on Saukkovaarantiellä, jonne matkaa Posiolta on n. 30 km. Heti alussa oli Korouoman Eräkahvila, joka olisi vielä reitille lähtiessämme ollut hetken auki mutta kahvihammasta ei vielä siinä vaiheessa kolottanut joten jätimme sen väliin. Reitin alussa oli Metsähallituksen infopiste. Polku kulki ensin vanhaa hevostietä ja siitä oli polun varrella infotauluja. Sitten tultiin näköalapaikalle, josta näkyi henkeäsalpaavat korkeuserot. Sen jälkeen laskeuduttiin rotkon pohjalle ja kuljettiin kolmen jääputouksen, Jaska Jokusen, Mammutin ja Ruskeavirran ohi. Siitä jatkettiin Kanjonilaavuille, jossa oli hyvä pitää evästauko ennen nousua takaisin parkkipaikalle. Se osuus olikin koko reitin raskain, kun korkeuseroa oli 100 metriä!

Korouoman pohjalla kulkeva vaellusreitti on lyhennetty 20 km:n mittaiseksi. Pirunkirkolta Kanjonilaavuille johtava reitti on poistettu käytöstä. Viime kesänä on avattu uusi 5 km:n pituinen reitti, Piippukallion pihaus. Se on kierrettävissä vain sulan maan aikaan, ja on talvella on liian vaarallinen kuljettavaksi. Toivottavasti päästään tulevan kesän tai syksyn aikana sekin kiertämään.

Itse olin Korouomassa (ja myöskin Posiolla!) ensimmäistä kertaa, mutta kuuleman mukaan se on upea kaikkina vuodenaikoina, joten kerta ei varmastikaan jää viimeiseksi!

Korouoman kulkuyhteydet ja kartat löytyvät täältä.











~Hannele~

7.4.2022

Lampinsaaren kaivoskylässä

Kevät ei ole vielä yhtään pidemmällä kuin ottaessani tämän postauksen kuvia helmikuussa, joten kukaanhan ei huomaa että julkaisuun meni melkein kaksi kuukautta! En toki ole velvollinen kenellekään, mutta onhan paljon luontevampaa jakaa näitä talvisia kuvia, kun ulkona näyttää edelleen aika lailla samalta 😁 (Nyt kyllä jopa minulle riittäisi tuo lumen tulo...) Postauksen kuvat on otettu eräänä helmikuisena vapaapäivänä, kun sain aamusta idean lähteä tutustumaan Lampinsaaren kylään. Olin vuosien varrella ajanut kaksi kertaa Lampinsaaren läpi, siinä kaikki kosketukseni kylään. Mutta jokin tuossa erikoislaatuisessa kylässä on kiehtonut sen jälkeen kun olen sen historiasta kuullut ja kun somessa tuli välillä vastaan Ravintola Kaivoksen mainoksia, päätin viimein lähteä tutustumaan ja katsomaan kylää vähän niin kuin turistin silmin.

Lampinsaari on Vihannin (nykyisin Raahen) kylä, joka on syntynyt Outokumpu Oy:n toimesta kaivostoiminnan ympärille 1950-luvulla. Kylään rakennettiin kaivoksen työntekijöille asunnot, koulu ja muut palvelut. Lampinsaaresta löytyi vuosikymmenten varrella niin omat kaupat, pankit kuin terveyspalvelutkin. Kylän erikoisuus oli se, että opettajia ym. lukuun ottamatta kaikki kylän asukkaat olivat kaivosyhtiön työntekijöitä tai heidän perheitään. Lukemani mukaan vielä 1970-luvulla on ollut vahva "kastijako" johtajiston ja tavallisen työväen kesken ja he myös asuivat eri puolilla kylää. Kaivostoiminnan loppuminen 1990-luvulla on hiljentänyt rajusti kylää, jonka asukasluku on pudonnut huippuvuosien 1200:sta n. kolmeen sataan.

1960-luvulla rakennettu Kaivoshovi toimi kylän keskuksena, jossa on järjestetty juhlia, keilattu, katsottu elokuvia ym. mutta ajan saatossa on Kaivoshovi hylätty ja rapistunut, ikkunatkin rikottu. (Mielenkiintoinen juttu löytyy IS:n sivuilta) Kaupparakennukset ovat tyhjillään ja katujen varsilla on monia hylättyjä taloja.  Mutta löytyy kylästä toki elämää, taloja remontoidaan ja sinne on muuttanut myös uusia asukkaita, nuoriakin perheitä. Lampinsaaren koulu lakkautettiin vuoden 2020 joulukuussa, mutta rakennus on herännyt uudelleen henkiin leiri- ja lomakeskus Gunnarin kartanona, jonka alakerrassa on myös Ravintola Kaivos. Kesäaikaan kylässä voi majoittua myös Camping-alueella ja uida maauimalassa. Kylätalo Kuprikan yhteydessä on monenlaista toimintaa, sieltä voi mm. vuokrata sepän pajaa.

Ajelin Lampinsaareen ja laitoin navigaattoriin Ravintola Kaivoksen osoitteen. Löysin koulun ja kuvan perusteella takapihan puolelta oikean ovenkin. Lounasaika oli juuri alkanut ja tarjolla oli erittäin hyvää perinteistä kotiruokaa, eikä 9€ lounaasta jälkiruokineen ollut ollenkaan paha hinta. Sattumalta kanssani samaan aikaan tuli syömään Gunnarin kartanoa pyörittävän, Lampinsaaren koulun kannatusyhdistyksen puuhanainen. Ja kun molemmat olimme puheliaita ihmisiä, sainkin yllättäen yksityisen esittelykierroksen koulun sisätiloissa! Gunnarin kartano on saanut nimensä kaivoksen johtajalta, Gunnar Laatiolta. Entisiin koulun tiloihin on remontoitu tyylikäs respa ja erilaisiin tarpeisiin sopivia majoitustiloja: 1-3 hengen huoneita, kokonainen huoneisto 6:lle ja erityisesti leirikäyttöön sopivia makuusaleja kerrossänkyineen. Kokoustilat ja yhteisiä tiloja majoittujien käyttöön löytyy myös. Koko koulunkin voi vuokrata esim. leiri- tai juhlakäyttöön. Lisätietoa majoituksista löytyy täältä.  Remonttia rakennuksessa on tehty vuoden ajan ja vaikka sitä on tehty pienellä budjetilla ja kierrätyskalustein, tunnelma oli raikas ja viihtyisä. Monta kertaa tuli spontaanisti: Wau! Täältä löytyy hyvä juttu Gunnarin kartanosta.

Esittelyn jälkeen lähdin vielä kävelykierrokselle. Kylä on helppo kiertää kokonaan ja vaikka useampaankin kertaan kävelemällä, sen verran kompakti paketti se on. Katujen varsilla on keskenään samanlaisia, sympaattisia paritaloja. Nuo kadut sekä pienten kerrostalojen parvekkeet toivat minulle mieleen Ilon Wiklandin kuvitukset esim Lotta-kirjoissa! 

Lampinsaaren ympäristö tarjoaa myös retkeilymahdollisuuksia, joten joku kerta täytyy ajella uudestaan ja käydä tutustumassa myös niihin. Sieltä lähtee myös pari Vihannin kinttupolkujen reittiä. 

















Kivaa loppuviikkoa!
~Hannele~