Olis pitänyt varmaan kirjoittaa viime postaukseen:
hidas aamu ja loppuviikko tehokkaasti :)
Muutama päivä meni häähumussa. Eilen juhlittiin
ihanan nuorenparin häitä. Morsian on meidän lasten
tuplaserkku ja kuin isosisko heille ♥
Korttiin laitoin pätkän tästä runosta,
runon kirjoittajaa en tiedä:
Käsi
kädessä-sydän sydämessä
alkaa nyt elämässänne uusi matka.
Se matka
kulkee läpi vihreiden metsien,
halki auringossa kimmeltävien merien,
yli
tummien vuorien ja poikki lainehtivien peltojen.
Ja vaikka se matka
on pitkä, eikä sillä loppua näy,
on se matka hyvä taittaa, kun rinnalla
on se ystävistä
kaikkein uskollisin ja rakkain, se elämän tärkein
ihminen:
aviopuoliso.
Tällä matkalla elämään ja ikuiseen
rakkauteen,
eivät polkuja peitä ainoastaan ruusujen pehmeät terälehdet,
vaan joskus voi tie olla sateesta märkä tai lumesta liukas.
Ojenna
silloin rakkallesi kätesi ja pidä tiukasti kiinni,
sillä niin hänkin
sinulle kätensä ojentaa,
kun itse et uupumukseltasi jaksaisi jatkaa.
Ja
eipä aikaakaan, kun auringon valokin saa taas maantien kivet
kimaltamaan
kuin tuhannet timantit ja sen säteet
kietovat matkantekijät hellään,
lämpimään hyväilyynsä.
Tällä matkalla ei ehkä aina ole poutaa,
mutta
taivaan jokaisen pilven vesipisarassa
loistavat kaikki sateenkaaren
värit.
Yksin voisi matkan varrella pelottaakin,
mutta kahden
kulkiessa rakkaus saa karhun voimat,
kissan silmät ja kotkan siivet.
Olkoon este sitten polulle kaatunut puu,
pimeääkin pimeämpi korpi tai
virrassa pauhaava vesi,
voi rakkaus sen aina voittaa; nostaa puun
syrjään,
löytää eksymättä reittinsä pimeyden läpi tai kohota vahvoille
siivilleen
taivaan sineen jättäen taakseen kosken pyörteet ja karikot.
Rakkaus löytää aina tiensä valoon - rakkaus on kartta ikuiseen onneen.


Kuvaaminen jäi hämärässä vähälle.Oli tarkoitus ennen
häiden alkua käydä vielä juhlapaikalla kuvaamassa
koristelua mutta oli jo tekemistä siinä että kaikilla
oli hiukset, mekot ja kravatit ojennuksessa :)
~Hannele~