Englantilainen luumukakku

Löysin aiemmin syksyllä Kotilieden sivulta Englantilaisen luumukakun ohjeen, joka jotenkin
erityisen hyvin tuntui sopivan syksyyn. Taikinassa maistuu myös appelsiini ja sitruuna.
Koska ohjeessa ei ollut ollenkaan leivinjauhetta, laitoin ensimmäisellä kerralla varalta
vähän. Ja silloin unohdin laittaa ranskankerman, mutta hyvä tuli niinkin, Kokeilin kuitenkin
videota kuvatessa ihan alkuperäisellä ohjeella. Paitsi laiskuuttani sekoitin muut ainekset muna-
sokerivaahtoon yleiskoneen pienimmällä teholla enkä käsin sekoittaen. Ei varmastikaan ole
haittaa, vaikka ½ teelusikallista leivinjauhetta lisäisikin ohjeeseen. Luumu maistuu kakussa
aika kirpeälle ja osa meillä irvisteli sille, mutta itse tykkään kun kakku muuten on makea.

Englantilainen luumukakku:

8-10 luumua
3 kananmunaa
3 ¾ dl sokeria
200 g ranskankermaa
225 g voita sulatettuna
5 dl  vehnäjauhoja
1 ½ tl vaniljasokeria
puolen appelsiinin kuori ja mehu
puolen sitruunan kuori ja mehu

Halkaise luumut ja poista kivet. Raasta appelsiinin ja sitruunan kuori ja purista mehu.
Vaahdota kananmuna ja sokeri. Lisää vähitellen sekoittaen joukkoon sulatettu voi,
ranskankerma, kuoriraaste ja mehu, vaniljasokeri ja vehnäjauho. Levitä taikina voideltuun
vuokaan, minulla oli 24 cm vuoka. Laita luumut taikinan päälle leikkuupinta ylös päin.
ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 175 asteessa n. 60 minuuttia.
Lisää jäähtyneen kakun pinnalle tomusokeria.

Koska kyseessä on englantilainen luumukakku, niin sehän oikein sopii nauttia teen kanssa :)

♥ Hannele

Surutyötä

 Sumun keskellä pursi kulje ei
ei tuuli tartu enää purjeisiin
Vielä jonain päivänä sumu väistyy
aukee aamu kuulain

Silloin kastepisarassa näet kasvonsa
kuulet tuulessa helkkyvän naurunsa
tähtenä hänen vilkuttavan näet
Voit jälleen purjeet nostaa
Satu Ylönen

Äärimmäisen raskaita aikoja takana. Kahden kuukauden välein jouduimme
hyvästelemään sekä siskon että isän ♥ Nyt valmistaudumme isän hautajaisiin
ja opettelemme elämään ihan tavallista elämää sen jälkeen kun olemme niin
pitkään elänneet poikkeustilassa. Isäni sai elää pitkän elämän, mutta sairasti viimeiset
vuodet ja hoidimme häntä äidin ja sisarusten kanssa kotona loppuun asti ♥

Valokuvaaminen ja tämä blogi ovat olleet tässä pian 19 vuoden aikana minulle
henkireikä ja raskaina aikoina keino löytää ilo pienistä asioista. Pitkään on ollut
vaikea tarttua kameraan, mutta haluaisin ottaa sen taas työkaluksi elämän ilon
löytämiseen. Vaikka elämään kuuluu tietysti nytkin hyvin paljon myös iloa, naurua
ja onnellisia hetkiä, huomaan että sellainen surun tuoma pohjavire kulkee koko ajan mukana.

Tämä kuva otettu ihan puhelimella vajaa kolme viikkoa sitten kun olimme
Kilpisjärvellä vaeltamassa. Sinne Käsivarren erämaahan saapui suruviesti ♥

♥ Hannele

Matkalla Pohjois-Norjassa

Tänäkin vuonna kävimme mieheni kanssa retkeilyautolla noin viikon mittaisella reissulla
Pohjois-Norjassa. Ajoimme Näätämön kautta Pykeijaan ja tulimme Altan ja Kautokeinon
kautta takaisin Suomeen. Tällä alueella on todella erilaiset maisemat kuin vaikka Skibotnin
seudulla ja sitä alempana, mutta erittäin upeat ja kiehtovat karuudessaan. Tuntui, että ajaessa
aina vain oli vastassa ihan uusia ja erilaisia maisemia. Ainakin itselleni reissun erityisin paikka
oli Hamningberg, jonne menevä tie on tosiaankin kuin kuussa ajaisi. Ja tie on niin kapea että aina
auton tullessa vastaan, jompi kumpi joutui väistämään. Hamningbergissä on nykyään vain kesäisin
asukkaita, ja siellä tosiaan tuntee olevansa maailman laidalla. Suorastaan sykähdytti nähdä,

kun illan tullen kylän eri-ikäisiä asukkaita kokoontui pelaamaan yhdessä jalkapalloa.
Pohjois-Norjassa tuntuu kuin astuisi jonnekin omaan lapsuusaikaan, "vanhoihin hyviin aikoihin".
En edes osaa selittää mikä sen tekee, ehkä joku yleinen kiireettömyyden ja yhteisöllisyyden tuntu ♥

  Laitan loppuun myös videokoosteen reissusta.

♥ Hannele

Luonnon hoitava voima

Viimeiset kuusi kuukautta ovat olleet tähänastisen elämäni raskaimmat. Siskon sairastuminen ja siihen
 liittyvä epävarmuus, toivo, rukoukset, tuskallinen toivottomuus ja lopulta luopuminen ovat vieneet
 voimaa ja energiaa. Sydän on ollut niin pieninä palasina ja edelleen rikki. Luonnon hoitava ja
 rauhoittava voima on ollut kuukausien aikana erityisen tärkeää ja tarpeellista.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet, jonain päivänä suru on kevyempi kantaa ♥

 

♥ Hannele

Puutarhatalkoissa Kolilla

Viikolla ajelimme työkaverini kanssa pariksi päiväksi puutarhatalkoisiin Kolille,
Kolin Mattila-nimiseen majataloon. Nykyiset yrittäjät ovat kotoisin täältä meiltä
päin ja siksi meille tuttuja. Työkaverini on käynyt siellä useamman kerran talkoissa
mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Ajattelin houkutella kesän aikana miehenikin
mukaan, jäi nimittäin pihasaunakin testaamatta. Meidän edellisestä Kolin reissusta onkin jo
melkein kuusi vuotta aikaa. Kolin kansallispuiston alueella sijaitsevan Mattilan rakennuksen
omistaa Metsähallitus ja pihapiiri on kolmen polun risteyskohta, joten laajaa hyötytarhaa ja
 tunnelmallista pihapiiriä pääsee kuka tahansa ihailemaan. Tänä keväänä talkoolaiset ovat
kaivaneet esiin muutaman vuoden unohdettuna olleen yrttikehän, jossa on kahdeksan sektoria.
Niissä kasvaa tänä kesänä sekä kukkia että erilaisia yrttejä. Hyötytarhan muutkin pohjatyöt oli
tehty jo aiempina vuosina sekä aiemmin tänä keväänä. Joten meille jäi kevyemmät työt,
kuten mansikoiden ja muiden taimien istutus sekä kylvöt. Nurmikkokin päästiin leikkaamaan
ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Illalla, helteisen päivän päätteeksi kiipesimme Kolin huipuille
 katsomaan auringonlaskua. Nukkumaan mennessä saattoi ihan kuvitella olevansa Vihervaaran
Anna tai joku muu tyttökirjojen hahmo. Ihan sellainen tunnelma huoneissa!

Sellaiset lyhyet sunnuntai-illan terveiset täältä ♥

♥ Hannele