10.10.2026

Englantilainen luumukakku

Löysin aiemmin syksyllä Kotilieden sivulta Englantilaisen luumukakun ohjeen, joka jotenkin
erityisen hyvin tuntui sopivan syksyyn. Taikinassa maistuu myös appelsiini ja sitruuna.
Koska ohjeessa ei ollut ollenkaan leivinjauhetta, laitoin ensimmäisellä kerralla varalta
vähän. Ja silloin unohdin laittaa ranskankerman, mutta hyvä tuli niinkin, Kokeilin kuitenkin
videota kuvatessa ihan alkuperäisellä ohjeella. Paitsi laiskuuttani sekoitin muut ainekset muna-
sokerivaahtoon yleiskoneen pienimmällä teholla enkä käsin sekoittaen. Ei varmastikaan ole
haittaa, vaikka ½ teelusikallista leivinjauhetta lisäisikin ohjeeseen. Luumu maistuu kakussa
aika kirpeälle ja osa meillä irvisteli sille, mutta itse tykkään kun kakku muuten on makea.

Englantilainen luumukakku:

8-10 luumua
3 kananmunaa
3 ¾ dl sokeria
200 g ranskankermaa
225 g voita sulatettuna
5 dl  vehnäjauhoja
1 ½ tl vaniljasokeria
puolen appelsiinin kuori ja mehu
puolen sitruunan kuori ja mehu

Halkaise luumut ja poista kivet. Raasta appelsiinin ja sitruunan kuori ja purista mehu.
Vaahdota kananmuna ja sokeri. Lisää vähitellen sekoittaen joukkoon sulatettu voi,
ranskankerma, kuoriraaste ja mehu, vaniljasokeri ja vehnäjauho. Levitä taikina voideltuun
vuokaan, minulla oli 24 cm vuoka. Laita luumut taikinan päälle leikkuupinta ylös päin.
ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 175 asteessa n. 60 minuuttia.
Lisää jäähtyneen kakun pinnalle tomusokeria.

Koska kyseessä on englantilainen luumukakku, niin sehän oikein sopii nauttia teen kanssa :)





♥ Hannele

7.10.2026

Surutyötä

 Sumun keskellä pursi kulje ei
ei tuuli tartu enää purjeisiin
Vielä jonain päivänä sumu väistyy
aukee aamu kuulain

Silloin kastepisarassa näet kasvonsa
kuulet tuulessa helkkyvän naurunsa
tähtenä hänen vilkuttavan näet
Voit jälleen purjeet nostaa
Satu Ylönen

Äärimmäisen raskaita aikoja takana. Kahden kuukauden välein jouduimme
hyvästelemään sekä siskon että isän ♥ Nyt valmistaudumme isän hautajaisiin
ja opettelemme elämään ihan tavallista elämää sen jälkeen kun olemme niin
pitkään elänneet poikkeustilassa. Isäni sai elää pitkän elämän, mutta sairasti viimeiset
vuodet ja hoidimme häntä äidin ja sisarusten kanssa kotona loppuun asti ♥

Valokuvaaminen ja tämä blogi ovat olleet tässä pian 19 vuoden aikana minulle
henkireikä ja raskaina aikoina keino löytää ilo pienistä asioista. Pitkään on ollut
vaikea tarttua kameraan, mutta haluaisin ottaa sen taas työkaluksi elämän ilon
löytämiseen. Vaikka elämään kuuluu tietysti nytkin hyvin paljon myös iloa, naurua
ja onnellisia hetkiä, huomaan että sellainen surun tuoma pohjavire kulkee koko ajan mukana.

Tämä kuva otettu ihan puhelimella vajaa kolme viikkoa sitten kun olimme
Kilpisjärvellä vaeltamassa. Sinne Käsivarren erämaahan saapui suruviesti ♥


♥ Hannele