29.9.2021

Ruskaretki Saanalle

Kun pari viikkoa sitten jäin kesälomalle, päätimme lähteä samaan aikaan lomailevan pikkusiskoni kanssa ruskaretkelle Kilpisjärvelle ja valloittamaan Saana-tunturia. Lähdimme matkaan parin päivän varoitusajalla lauantaiaamuna ja palasimme kotiin maanantai-iltana. Ruskan puolesta ajankohta oli aika täydellinen, puut olivat viimeisiä hetkiä täydessä loistossaan ja maaruska niin upea! Me molemmat koimme Lapin ruskan ensimmäistä kertaa koskaan ja aiemmin Kilpisjärven ohi on vain menty Norjaan. Vaikka ruskasesonki oli varmaan kuumimmillaan, onnistuimme saamaan majoituksen molemmille öille. Tosin valinnanvaraa ei ollut, viimeisiä vietiin.  Ajoimme ensimmäisenä päivänä Muonioon, jossa yövyimme Muonion Seon motellissa. Paikka yllätti positiivisesti, huone oli ihan hotellitasoinen ja siellä oli jopa oma sauna! Hintaan kuului hyvä aamupala joka oli tarjolla alakerran huoltoaseman kahviossa. Matkalla Muonioon kiersimme Ylläksen, Kittilän ja Levin kautta. Monta paikkaa ehdittiin siis yhden päivän aikana näkemään :)

Sunnuntaiaamuna ajelimme loput n. 200 km Kilpisjärvelle ja lähdimme kipuamaan Saanan huippua kohti. Reitille voi lähteä joko Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta tai kauempaa Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta. Polut yhdistyvät noin kilometrin päässä. Retkeilykeskuksen pihalta lähtevä polku, (josta mekin lähdimme) on vähän vaikeakulkuisempi mutta ilmeisesti vähän lyhyempi. Luonnonpuiston parkkipaikalta näytti tulevan leveämpi hiekkapolku. Matkaa huipulle on n. 4 km ja samaa reittiä tullaan takaisin. Rankin osuus noususta oli mielestäni heti siinä alkupuoliskolla kun nousua oli lyhyellä matkalla paljon. Myöhemmin nousu oli loivempaa. Polkuja on uudistettu ja kulkureittiä muutettu jonkin verran, jotta luonto saa uusiutua. Entiset reitit näkyivät kulkevan lankkuaidan takana. Rinteeseen on tehty myös pätkä kiviportaita. 

Olin ennakkoon lukenutkin, että kiivetessä tulee vastaan "valehuippuja" ja jos ei siskon puhelin olisi ilmoittanut aina täyttyneestä kilometristä, oltaisiin monta kertaa kuviteltu että ihan justiinsa ollaan perillä. Mutta aina vain tuli näkyviin kaukana uusi "huippu". Viimein näkyi myös oikea huippu ja pääsimme mekin kirjoittamaan nimemme postilaatikossa olevaan, hyvin täyteen vieraskirjaan. Huipulla oli vielä lunta jonkin verran muistona aiemmasta lumisateesta ja siellä tuuli kylmästi mutta löysimme vähän suojaisemman kohdan evästaukoa varten. Sää oli kyllä mitä mainioin ajankohtaan nähden. Matkaan lähtiessämme oli Saanan huippu pilviverhossa, mutta päivän aikana aurinko paistoi koko ajan kirkkaammin eivätkä pilvet olleet estämässä näkymiä. Huipun kohdalta eivät maisemat näy erityisen hyvin mutta kävelimme vielä siitä vähän eteen päin, tunturin nokalle josta näkyi Kilpisjärven kylään. Myöhemmin alhaalta katsoessa tuntui epätodelliselta, että tuolla ihan vasta seisoimme!

Parhaiten maisemista pääsi nauttimaan paluumatkalla, ja ne olivatkin upeat! Matkan varrelta voi katsella niin Ruotsin, kuin Norjankin puolelle ja pitkälle Käsivarren erämaahan. Seuraavalla kerralla täytyy kyllä ehdottomasti käydä myös kolmen valtakunnan rajapyykillä. Tällä kertaa ei aika antanut myöten.

Majoituimme toisen yön Kilpisjärvellä, Lapland Hotel Kilpiksen retkeilyhuoneessa. Hotellin puoli oli jo täysi, mutta tuo vaatimatonkin huone riitti meille mainiosti. Huone oli siisti, siellä oli pöytä, kaapit ja kaksi sänkyä ja käytävän varrelta löytyivät kolmen huoneen yhteiset wc ja suihku. Alkuillasta olisi rannassa ollut sauna lämmin, mutta jätimme sen väliin. Olimme sen verran myöhään hotellilla että saunomiseen olisi jäänyt vain tunti aikaa. Kävimme kuitenkin rannassa ihailemassa maisemia ja laskeva aurinko kultasi Saanan rinteet ja ruskan vielä hehkuvammaksi! Illalla söimme hotellin ravintolassa (maistoin eka kertaa koskaan jäämeren kuningasrapua) ja samassa tilassa nautimme aamulla huoneen hintaan kuuluvan, monipuolisen aamiaisen.

Lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan kotia kohti. Matkalla poikkesimme mm. Aavasaksalla, niin upeat maisemat sieltäkin! On niin paljon paikkoja, missä ei ole tullut koskaan käytyä. Mutta tämän loman aikana onkin tullut monta paikkaa tutuksi. Olimme nimittäin nyt menneenä viikonloppuna perjantaista maanantaihin miehen ja kuopuksen kanssa Lapissa myöskin. Mutta siitä tuleekin sitten ihan oma postaus :)

























Vielä muutaman päivän nautin kesälomasta. Nopeasti on mennyt reilu pari viikkoa!
~Hannele~


3.9.2021

Koskipuisto

Pyhäjoen taajaman läpi virtaa Pyhäjoki kahtena haarana, jotka yhdistyvät taas ennen laskeutumista mereen. Pohjoishaarassa on Hourunkoski ja sen rannalla Koskipuisto. Siellä kävimme viikonloppuna pojan kanssa, kun olimme geokätköilemässä. Puisto on kiva paikka retkeilyyn, polun päästä löytyy pari penkkiäkin vaikka eväiden syöntiin. Vastarannalla on myös penkit kivasti kallion päällä ja kota. Täytyy kyllä käydä sielläkin joskus vaikka makkaraa paistamassa.  Vähän veden aikaan padon yli ei tule ollenkaan vettä ja silloin yli pääsee jopa kävelemään vastarannalle jos rohkeus riittää. Mutta esimerkiksi toukokuussa käydessäni kuohut olivat todella vaikuttavat ja veden voima valtava. Nytkin oli sateiden jälkeen ihan mukavat näköiset kuohut. 

Puistossa on infotauluja, joissa kerrotaan kosken historiasta. Niistä löytyi nimiä mm. Langin kauppahuoneen ja Havulan kartanon historiasta. (linkit niistä kertoviin postauksiin) Monenlaista toimintaa on kosken partaalla vuosisatojen aikana ollut. Suosittelen käymään! 

Koskipuisto löytyy läheltä kasitietä, osoitteesta Niskantie 17, Pyhäjoki










Mukavaa viikonloppua!

~Hannele~