28.5.2020

Viikko kuvina, osa 9

Kuvaterveisiä viime viikon varrelta:
Alkuviikon olin vielä tekemässä tuurauskeikkaa, viimeiset kolme päivää ennen reilun viikon vapaita
ja paluuta omaan työhön. Poika oli viikonloppuna tuonut läskipyöränsä meille lainaan, (jotta saadaan
nostattaa kuumetta :D)  ja käytiin maanantai-iltana miehen kanssa vähän pyöräilemässä. Tiistailta
löytyi kuvia lammelta, niitä olisikin melkein jokaiselta päivältä. Toivottavasti saan pidettyä töihin
palattuakin lenkkeilyrutiinin, se kun vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin mutta minulla tahtoo
välillä tulla turhan pitkiä pausseja! Keskiviikkona olin viimeisen päivän vanhainkodin keittiöllä ja
sattui asukkaan synttärikakun teko sopivasti sille päivälle. Mukava oli käydä tekemässä jonkin verran
 vuoroja vanhassa tutussa paikassa. Mutta vielä mukavampi on pian mennä takaisin omaan työhön :)
Vuosi sitten tyttö oli Unkarissa ja siellä tuli tutuksi Langos (tai Lángos), unkarilainen pikaruoka
joita siellä myydään mm. kojuissa. Tyttö halusi kokeilla kotona niitä myös, aivan älyttömän hyvää!
Langos on uppopaistettu taikinalätty jonka päälle laitetaan esim. valkospulitahnaa, kermaviiliä ja
juustoraastetta. Näistä tuli aika pieniä mutta Unkarissa ne ovat sellaisia lautasen kokoisia.
Toivottavasti päästään syömään niitä pian uudestaankin!
Helatorstaina käytiin miehen kanssa metsäkävelyllä ja syötiin eväitä tukkipinon laidalla.
Iltapalaksi tehtiin pojan kanssa nachopelti Liemessä-blogin Jennin innoittamana.
Perjantaina ostin pitkästä aikaa siivouskukkia, motivaattoriksi. Siivousten jälkeen lähdettiin
käymään kirpparilla sekä synttärikahveilla 22-vuotiaalla esikoisella ♥ Aivan hullua että omat lapset
 ovat jo niin isoja! Vastahan sitä itse oltiin saman ikäisiä ja silloin jo kahden pojan vanhempia :D







Ihanaa loppuviikkoa 
~Hannele~

25.5.2020

Pirttijärven eräpolku

Olimme eilen nuorimmaisen kanssa sunnuntairetkellä Pirttijärven eräpolulla, Kannuksessa.
Vaikka olen Kannuksesta kotoisin, ei polkua ole tullut aiemmin kierrettyä. Itse asiassa en muista
edes kuulleeni siitä ennen kuin veljeni laittoi jokin aika sitten kuvia polun mainioista 
"liikennemerkeistä" Muistelen tosin että ala-asteella oltaisiin käyty jossain tuolla suunnilla retkellä ja
 juotu vettä lähteestä tuohilipillä. Täältä luin että eräpolku on syntynyt vuonna 1994 luontopolun 
jatkeeksi, joten jos se luontopolku on ollut jo aiemmin, ehkä kävimme siellä silloin?

Pirttijärven eräpolku on Välikannuksen metsästysseuran talkoovoimin tekemä, 3,4 km mittainen
reitti. Se kulkee vaihtelevassa maastossa ja polun varrella on mm. Ala-Paskolampi, kivikautinen
jätinkirkko eli hiidenlinna sekä 1980-luvulla lintujärveksi vesitetty Pirttijärvi. Pirttijärven rannalla
on taukopaikka, josta löytyy laavu, pöytä ja penkit, lintutorni, huussi ja aitta jonka sisällä oli 
jonkinlainen valokuvanäyttely. Polttopuita näkyi olevan reilusti. Me lähdimme liikkeelle 
ensimmäisen kyltin kohdalta joka nähtiin ja parkkeerasin tien varteen. En sen kummemmin
karttaa tutkinut ja Linnaharjun jälkeen tultiinkin paikoitusalueelle sekä polun varsinaiseen
aloituskohtaan. Mutta oikeastaan ei ole merkitystä, mistä kohtaa reitin aloittaa, polku ylittää
tien pari kertaa ja molemmissa kohdissa näytti olevan auto parkissa.

Polku on enimmäkseen helppokulkuinen mutta joissain kohdissa oli kuljettava kiveltä kivelle
astuen, joten kovin esteetön reitti tämä ei ole. Polun parasta antia olivat ehdottomasti hauskat
"liikennemerkit" jotka varoittivat mm. muurahaisista polulla tai kertoivat jänisten etuajo-oikeudesta!
Kokonaisuudessaan yksi mieluisimmista luontopoluista tähän asti, ehdottomasti mennään uudelleen.
Aika lähellä on myös Iso Riutanluola, jota myös Toristuksen luolaksi sanotaan. Ne täytyy
käydä porukalla tutkimassa myös tämän kesän aikana :)

Pirttijärven eräpolku löytyy kun ajaa Kannuksesta Himangalle päin n. 8 km ja käännytään oikealle 
Mannilaan. Tässä risteyksessä on jo kyltti eräpolusta, siitä on vielä jokunen kilometri matkaa.
Täällä polun osoitteeksi sanotaan  Mannilantie 244, Kannus









~Hannele~

24.5.2020

Ihana englantilainen posliinikulho

Yksi odotetuinpia asioita tässä koronarajoitusten aikana on ollut kirppareiden aukeaminen uudelleen
ja maanantaina aukesi taas meidän lempparikirppari. Ihan heti ei sinne sännätty, vaan vasta
perjantaina, jolloin ei ollut isompaa tungosta vaan sai rauhassa kierrellä. Ihan kierroksen viime
hetkillä löysin ihanan englantilaisen posliinikulhon muutamalla eurolla. Niin kaunis ja täydellinen
kesään! Pohjassa on teksti "Historical ports of england" Kuvia varten laitoin kulhoon orvokkeja,
 mutta en sentään raaski sitä ulos laittaa vaan ihan keittiökäyttöön tulee. Olen saman tyylisiä
lautasia pikkuhiljaa ostellut kun on tullut vastaan sopivalla hinnalla. Sekä englantilaisia että
saman tyylisiä Arabian maisema-lautasia. Vielä ei kokoelma ole suuren suuri, mutta hiljalleen :)





~Hannele~

23.5.2020

Ekat orvokit ja uudet puutarhatyökalut

Monesti ollaan aiemminkin ostettu kevään ensimmäiset orvokit mutta nyt venähti ihan tänne
toukokuun lopulle. Orvokit ovat siitä kiitollisia että kestävät vähän pakkastakin, joten ne voi
hyvin ostaa vaikka jo vapuksi. Minun ei sellaisia kukkia kannata ostaa jotka täytyy keväällä
nostaa yöksi sisälle, unohtuisi kuitenkin! Eilen käytiin Lidlissä ja sieltä löytyi kivan näköiset,
puuvartiset puutarhatyökalut. Pikkuhiljaa, vuosi vuodelta yritän herätellä sisäistä
viherpeukaloa ja kyllähän kiva näköiset välineet auttavat siinä kovasti, vai mitä?
Ensi viikolla ajattelin pitää vähän tehokkaamman pihaviikon ennen kuin omat työt taas alkavat :)







Kesän ensimmäiset pihagrillailut takana, lapset pelaavat pihalla krokettia ja
tyttö nukkuu ensi yönä kaverinsa kanssa teltassa. Nyt tuntuu ihan kesältä ♥

~Hannele~

20.5.2020

Piurukkajärvi

Viime lauantaina kävimme miehen ja kuopuksen kanssa Piurukkajärvellä, ensimmäistä kertaa
ikinä, vaikka sekin on meiltä ihan kohtuullisen matkan päässä. Oulaisten Piurukkajärvi sekä sen
 pohjoispuolella oleva Piurukkaneva ovat Natura 2000 suojelualuetta. Siitä kerrotaan näin:

"Alue on erittäin edustava kermikeidas, jonka keskiosassa on runsaasti allikoita. Salmineva - 
Piurukkajärvi on Suomen pohjoisimpia keidassoita. Lähes puutonta suoaluetta rikkoo
maisemallisesti hieno allikkomosaiikki sekä eteläosassa sijaitseva Piurukkajärvi. 
Läntisellä laidalla on pieniä metsäsaarekkeita, jotka ovat osin kallioisia ja kivisiä"

Alueella on runsaasti eri lintulajeja ja Piurukkajärvi on kalastajien suosiossa. Järven rannalla oli
 kolme mökkiä ja jututtamamme kalamies kertoi kahden niistä olevan Piipsjärven maamiesseuran 
hallinnassa. Toisen mökin symppistä, vähän vinoa laituria lainasimme evästauon ajaksi. Toiselle
mökille päästäkseen olisi tarvittu ainakin tähän aikaan vuodesta kumppareita joten jätimme sen 
toiseen kertaan. Järven rantaan pääsee kahta eri reittiä mutta perille ei kesäaikaan pääse autolla, vaan 
kävelymatkaa tulee molempia reittejä pitkin ainakin jokunen sata metriä. Autolta lähti polku ja
loppumatka oli pitkospuita jotka olivat joistain kohtaa jo parhaat päivänsä nähneet ja silloinkin 
kaipasin saappaita. Pitkospuita pääsi kulkemaan myös osittain järven rantoja pitkin. Talvella järvi on 
suosittu pilkkikohde ja silloin talvitie aurataan kuulemma rantaan asti. Välillä tihkutti vettä, mutta 
järvellä oli useampi kalastaja. Piurukkaan istutetaan säännöllisesti kirjolohta ja siikaa, joten se 
varmasti lisää kalastajien kiinnostusta. Kalastusluvista löytyy lisätietoa täältä. Mitään virallista 
tulipaikkaa järvellä ei näkynyt, mutta rannoilla näkyi olleen useampikin nuotio.

Ajo-ohjeet löytyvät seikkaperäisesti Kirjastovirman sivulta

Seuraavalla kerralla otetaan ne saappaat mukaan ja käydään tutustumassa myöskin suohon :)




~Hannele~

18.5.2020

Viikko kuvina osa 8

Täysin sattumalta on päivälleen puoli vuotta siitä, kun julkaisin edellisen postauksen viikko kuvina-
sarjaan. Vaikka tuossa kovasti taukoa tulikin, on pieni pakkomielle silti tehdä se 10 osaa tähänkin ja
puhelimen muistista löysin jokaiselle päivälle kuvaparin. Viikko alkoi lumisissa merkeissä! Olihan 
se kaunista katsella mutta olin iloinen että lumi suli pois nopeasti. Koko viikon sain nauttia hitaista 
aamuista ja tossuttelusta vilttiin kääriytyneenä. Yksi hyvä puoli siinä, että olen tehnyt lomautuksen
 aikana korkeintaan osittaista viikkoa tuurauskeikoilla, on se että olen ehtinyt lenkkeillä aika paljon. 
Lähes joka aamu olen käynyt istahtamassa läheisen lammen laiturilla. Ensimmäiset leskenlehdetkin 
huomasin ojanpientareella, muuten ei vielä ole kovinkaan paljon kevään merkkejä näkyvissä.
Torstaina peruskoululaiset palasivat lähiopetukseen ja ekan päivän jälkeen herkuteltiin jätskillä.
Perjantaina mieskin oli kotona ja toteutimme monen viikon suunnitelman veneretkestä. Mies halusi
käydä testaamassa kuinka pitkälle veneellä pääsee nyt kun joessa on vesi korkealla. Yhdessä koskessa oli käännyttävä takaisin ja perämoottorin potkurikin otti siinä ihan kunnolla osumaa kiviin.
Ei kuitenkaan tarvinut soutaa takaisin niin kuin viime kesänä, sen verran antoi rikkinäinenkin
potkuri myötävirtaan vauhtia. Instagramissa huomiota näytti herättävän tuo miehen jokunen vuosi
 sitten tekemä venegrilli, joka laitetaan hankaimella kiinni veneen laitaan. Ihan näppärää kun voi
veneillessä keittää nokipannukahvit ja paistaa makkarat. Joen varrella on niin paljon tuomia, että
niiden kukinnan aikaan haluaisin kyllä joelle uudestaan. Täytyy se potkuri vain uusia sitä ennen :D






Kivaa viikkoa!

~Hannele~

17.5.2020

Toscakakkua päiväkahville

Minulla on tehnyt jo monta viikkoa mieli toscakakkua ja jokunen päivä sitten oli pakko
etsiä ohje ja alkaa leipomaan. Otin Valion sivuilta Tasavallan Toscakakun ohjeen.
Aavistuksen liian pitkäksi aikaa unohtui kakku uuniin muttei palanut kuitenkaan :D
Ohje oli hyvä ja tulee varmasti käyttöön uudestaankin:

Tasavallan Toscakakku

Pohja:
2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
½ dl maitoa
150 g sulatettua voita

Kuorrutus
50 g voita
75 g mantelilastuja (laitoin koko 100g pussin)
1 dl sokeria
½ dl kuohukermaa
1 rkl  vehnäjauhoja

Vuoraa 22cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele (sekä jauhota) reunat. Vaahdota munat
ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja maito ja voi keskenään ja lisää ne muna-sokerivaahtoon. 
Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alaosassa, 175 asteessa n. 25 minuuttia. Laita kaikki 
kuorrutteen ainekset kattilaan, kuumenna sekoittaen ja anna kiehua muutama minuutti kunnes seos 
vähän sakenee. Levitä kuorrute kakun päälle ja paista kakkua 200 asteessa vielåä 10 minuuttia.







Tästäpä vinkki sunnuntaikahville :)
Ihanaa päivää ♥

~Hannele~

13.5.2020

Kimppu mustikanvarpuja ja viimeinen etäkoulupäivä

Näillä leveysasteilla ei kevät ole vielä pitkällä, missään ei juurikaan viherrä ja äitienpäivän iltana
saatiin vielä ihan kunnon kerros luntakin. Se alkaa onneksi olla jo muisto vain! Mutta pientä keväistä
fiilistä tuo kimpullinen mustikanvarpuja, jotka keräsin vappuaamuna kun olimme miehen kanssa
"mehtämökillä" yötä. Silloin niissä ei ollut vielä pienintäkään elon merkkiä mutta nyt kun ovat reilun
viikon olleet sisällä vedessä. ne alkavat heräillä ja näyttävät jo tosi kivalta! Äidille vein kotiin
lähtiessämme samanlaisen  kimpun vapputervehdykseksi






Se on tänään sitten viimeinen etäkoulupäivä, meillä varsinkin ysiluokkalainen lähtee huomenna
kouluun todella mielellään. Ainakin yseille on varmasti tosi tärkeää olla vielä porukalla
ennen kuin päättävät peruskoulun. Toivottavasti kaikki menee lähikoulun suhteen hyvin
eikä se aiheuta suuria määriä koronatartuntoja kesäloman kynnyksellä.

Mukavaa päivää!

~Hannele~

10.5.2020

Hyvää äitienpäivää!

Maan päällä paikka yksi on.
niin pyhä armas verraton.
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleiman.

Vain sydän äidin tunnet sen.
Näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas.
se tuntee huolta tuskias,

On paikka missä lohdun saat,
sua sydän äidin rakastaa.
voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.

Tämä laulu tuo aina lapsuuden äitienpäivät mieleen  ♥

Ihanaa äitienpäivää!



~Hannele~

9.5.2020

Myötätuulen reitti

Jokunen päivä sitten päätin, että ajelen iltalenkille Myötätuulen reitille Kalajoelle. Yksi tytöistä ja 
nuorimmainen poika lähtivät kaveriksi. Pojalle otettiin pyörä mukaan, koska hänen luokallaan on 
pyöräilyhaaste meneillään ja yli 7 km matkalla olisi voinut mielenkiinto kävelyyn lopahtaa.
Myötätuulen reitti on rakennettu Mustilankankaan 28:n voimalan tuulivoimapuiston ympäristöön 
muutama vuosi sitten. Se on lukiolaisten suunnittelema ja toteutettu yhteistyössä puiston rakentaneen
 Tuuliwatin kanssa. Polku on luontopolku ja sen varrelta löytyy erilaisia infotauluja. Reitti kulkee 
kuitenkin enimmäkseen ihan teitä pitkin ja pitkulaisesta muodosta johtuen siinä on pitkiä suoria. 
Reitti onkin mielestäni parempi nimenomaan pyöräilyreittinä kuin kävelyyn. Lastenvaunujenkin 
kanssa reitti on kuljettavissa. Yksi pätkä (näkyy toisen kollaasin oikeassa alalaidassa) on vähän 
haasteellisempi mutta siitäkin selviää. Ainakin hyvillä hermoilla ja isoilla renkailla varustettuna ;) 
Kalajoen kaupungin sivuilla reitin pituudeksi kerrottiin reilu 7 km. Meillä ei ollut eväitä mukana, 
vaan ainoastaan vesipullot, mutta panin merkille että reitin pituuteen nähden on yllättävää ettei sen 
varrelta löydy oikein paikkoja evästaukoon. Aika alkumatkasta, yhden tuulimyllyn lähellä näkyi 
olevan 2 pöytäryhmää mutta jossain puolivälissä voisi olla myös joku istumapaikka. Reitti kulkee
läheltä lampea ja sinne ohjeistettiinkin poikkeamaan. Lammen rannassakin voisi olla ihan loistava
taukopaikka jos siellä olisi vaikka pari penkkiä. Juomatauko pidettiin kaatuneilla puunrungoilla
istuen. Näyttipä siinä rannasa joku joskus omaa nuotiotakin pitäneen. Koko reitti oli merkitty 
oranssipäisillä tolpilla ja hyvin pysyimme reitillä niiden avulla. Reitti alkaa Vehkojantien varressa 
olevalta tuulimyllyltä, kartta löytyy täältä. Oulaistentieltä on kyltit risteyksissä. 





~Hannele~

7.5.2020

Kimpusta on moneksi

Yhdestä lähikaupan muutaman euron kukkakimpusta on riittänyt iloa pitkään. Ensin kimppuna,
sitten vappukoristeluissa, johon varrettomiksi leikatut kukat laitoin myöhemmin veteen vanhalle
Arabian maisema-lautaselle. (niitä löysin talvella pari lisää ihan pikkurahalla) Loput kukat laitettiin vielä pulloihin koristamaan sunnuntain brunssipöytää ja siitä ne pikkuhiljaa huonoimmasta päästä
päätyvät yksi kerrallaan roskikseen. Hintansa on haukkunut se kimppu :)












~Hannele~