Vielä syksyinen retkipostaus ennen kuin siirrytään joulutunnelmiin. Huomenna on jo ensimmäinen adventti ja ensi viikolla starttaa blogin perinteinen joulukalenteri, joka on jatkunut jo vuodesta 2011!
Syyskuussa hankimme retkeilyauton ja vasta lokakuussa ehdimme sillä viikonlopun mittaiselle reissulle. Selvisimme matkaan vasta puolen yön lähestyessä perjantai-iltana ja ajoimme nukkumaan Koitelinkoskelle Kiiminkiin. Aamulla mietimme, mihin suuntaan lähtisimme ja päätimme jatkaa kohti Pudasjärveä. Matkalla etsin käymisen arvoisia kohteita ja ajelimme kohti Syötettä.
Matkan varrelta bongasin Hampusvaaran ja poikkesimme sinne. Vain n. kilometrin mittainen rengasreitti on sopiva kohde ohikulkumatkalla. Polku vie osittain portaita pitkin vaaran päälle ja sen varrella voi ihastella jylhiä kallioita. Vaaran päältä avautuvat maisemat Iinattijärvelle ja sieltä löytyy laavu tulipaikkoineen. Laavulta polku lähtee kiertämään takaisin alas.
Seuraavaksi kohteeksi olimme ajatelleet Teerivaaraa Iso-Syötteen vieressä, mutta Hampusvaaran laavulla paikallinen perhe suositteli Kupsonvaaraa, jota olin ajatellut myös yhdeksi vaihtoehdoksi. Niinpä palasimmekin takaisin päin ja lähdimme ajamaan kohti Puolankaa. Jaurakkajärven kylän kupeessa kohoavan Kupson kutsu-reitistöjä ylläpitää Korpisen kyläseura ja valittavana on kolme eri mittaista reittiä, Keidas, Lumous ja Elämys. Me valitsimme Lumouksen, joka rengasreittinä oli 5-6 km. Välillä oli kovasti nousua, mutta näköalapaikalta avautuvat maisemat palkitsivat vaivan. Surullisen selvästi tosin näkyivät Paula-myrskyn aiheuttamat tuhot. Näköalapaikalla oli myös hieno kota. Matkan varrella yllätyimme, kun yhtäkkiä edessä oli levähdyspaikka, jossa kirkas lähdevesi suihkusi putkesta! Kupson kutsun paras anti, nimensä veroinen Elämys oli kuitenkin vielä edessä. Kaikki kolme reittiä kulkevat Elämyksen kautta ja sieltä löytyi laavun ja huussin liesäksi vapaassa käytössä oleva erämaasauna! Tokihan käytimme tilaisuuden hyväksemme ja laitoimme saunan lämpenemään, sopivasti vesisadekin alkoi juuri kun tulimme Elämykselle, joten mikäpä siellä oli pidellä sadetta. Saunan viereen tuli myöskin lähdevesi ja se lämpeni kiukaan vesisäiliössä. Meillä kului saunaa lämmittäessä ja saunoessa 2-3 tuntia, mutta koko aikana siellä ei käynyt ketään muita. Ilta ehti jo pimetä, mutta loput 1,3 km autolle oli otsalamppujen valossa helppo kulkea, kun reitti oli merkitty myös heijastimin. Erämaasauna oli niin hieno kokemus kyllä, että jäi varmasti ikuisesti mieleen!
Kupsolta ajelimme ensin Puolangan keskustaan ja siitä yöksi Hepokönkään parkkipaikalle. Sunnuntaiaamuna satoi vettä, mutta lyhyt kävely Hepokönkäälle oli aivan sopivaa sadepäivän puuhaa. Sateisesta lokakuun sunnuntaista huolimatta paikalla oli ihmeenkin paljon väkeä ja nuotiopaikalla oli istumapaikat tehokkaassa käytössä. Hepoköngäs (aiemmalta nimeltään muuten Hevompersie) on valittu Retkipaikan vuoden 2022 retkipaikaksi. Erityisen kiitettävää Hepokönkäällä on se, että reiti näköalapaikoille on rakennettu esteettömiksi.
Hepokönkäältä matka jatkui kohti kotia, mutta vielä poikkesimme matkalla Rokuan kansallispuistossa ja kiersimme 6,2 km pitkän Syvyyden kierroksen. Rengasreitti vie Rokuanhovin läheisyydestä Syvyyden kaivolle ja takaisin. Syvyyden kaivo on Suomen syvin luonnontilainen suppa, (eli jääkauden aikana harjuun syntynyt kuoppa) ja sen pohjalla on pieni suo. Tälle reitille pääseminen vaati hieman vaivaa, kun lähtöpaikkaa ei meinannut löytyä. Toisen retkiporukan kanssa aikamme etsittiin ja viimein alkoi löytyä puista sinisiä merkkejä. Itse reitti oli hyvin merkitty mutta lähtöpaikalle saisi olla parkkipaikalta opasteet.
Olipa lyhyt, mutta tehokas ja aivan huippu reissu. Innolla jo odotan kevättä ja uusia seikkailuja retkeilyautolla. Toki talvellakin voisi reissata, mutta en usko että ihan helposti tulee ainakaan kovilla pakkasilla lähdettyä.
