29.9.2021

Ruskaretki Saanalle

Kun pari viikkoa sitten jäin kesälomalle, päätimme lähteä samaan aikaan lomailevan pikkusiskoni kanssa ruskaretkelle Kilpisjärvelle ja valloittamaan Saana-tunturia. Lähdimme matkaan parin päivän varoitusajalla lauantaiaamuna ja palasimme kotiin maanantai-iltana. Ruskan puolesta ajankohta oli aika täydellinen, puut olivat viimeisiä hetkiä täydessä loistossaan ja maaruska niin upea! Me molemmat koimme Lapin ruskan ensimmäistä kertaa koskaan ja aiemmin Kilpisjärven ohi on vain menty Norjaan. Vaikka ruskasesonki oli varmaan kuumimmillaan, onnistuimme saamaan majoituksen molemmille öille. Tosin valinnanvaraa ei ollut, viimeisiä vietiin.  Ajoimme ensimmäisenä päivänä Muonioon, jossa yövyimme Muonion Seon motellissa. Paikka yllätti positiivisesti, huone oli ihan hotellitasoinen ja siellä oli jopa oma sauna! Hintaan kuului hyvä aamupala joka oli tarjolla alakerran huoltoaseman kahviossa. Matkalla Muonioon kiersimme Ylläksen, Kittilän ja Levin kautta. Monta paikkaa ehdittiin siis yhden päivän aikana näkemään :)

Sunnuntaiaamuna ajelimme loput n. 200 km Kilpisjärvelle ja lähdimme kipuamaan Saanan huippua kohti. Reitille voi lähteä joko Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta tai kauempaa Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta. Polut yhdistyvät noin kilometrin päässä. Retkeilykeskuksen pihalta lähtevä polku, (josta mekin lähdimme) on vähän vaikeakulkuisempi mutta ilmeisesti vähän lyhyempi. Luonnonpuiston parkkipaikalta näytti tulevan leveämpi hiekkapolku. Matkaa huipulle on n. 4 km ja samaa reittiä tullaan takaisin. Rankin osuus noususta oli mielestäni heti siinä alkupuoliskolla kun nousua oli lyhyellä matkalla paljon. Myöhemmin nousu oli loivempaa. Polkuja on uudistettu ja kulkureittiä muutettu jonkin verran, jotta luonto saa uusiutua. Entiset reitit näkyivät kulkevan lankkuaidan takana. Rinteeseen on tehty myös pätkä kiviportaita. 

Olin ennakkoon lukenutkin, että kiivetessä tulee vastaan "valehuippuja" ja jos ei siskon puhelin olisi ilmoittanut aina täyttyneestä kilometristä, oltaisiin monta kertaa kuviteltu että ihan justiinsa ollaan perillä. Mutta aina vain tuli näkyviin kaukana uusi "huippu". Viimein näkyi myös oikea huippu ja pääsimme mekin kirjoittamaan nimemme postilaatikossa olevaan, hyvin täyteen vieraskirjaan. Huipulla oli vielä lunta jonkin verran muistona aiemmasta lumisateesta ja siellä tuuli kylmästi mutta löysimme vähän suojaisemman kohdan evästaukoa varten. Sää oli kyllä mitä mainioin ajankohtaan nähden. Matkaan lähtiessämme oli Saanan huippu pilviverhossa, mutta päivän aikana aurinko paistoi koko ajan kirkkaammin eivätkä pilvet olleet estämässä näkymiä. Huipun kohdalta eivät maisemat näy erityisen hyvin mutta kävelimme vielä siitä vähän eteen päin, tunturin nokalle josta näkyi Kilpisjärven kylään. Myöhemmin alhaalta katsoessa tuntui epätodelliselta, että tuolla ihan vasta seisoimme!

Parhaiten maisemista pääsi nauttimaan paluumatkalla, ja ne olivatkin upeat! Matkan varrelta voi katsella niin Ruotsin, kuin Norjankin puolelle ja pitkälle Käsivarren erämaahan. Seuraavalla kerralla täytyy kyllä ehdottomasti käydä myös kolmen valtakunnan rajapyykillä. Tällä kertaa ei aika antanut myöten.

Majoituimme toisen yön Kilpisjärvellä, Lapland Hotel Kilpiksen retkeilyhuoneessa. Hotellin puoli oli jo täysi, mutta tuo vaatimatonkin huone riitti meille mainiosti. Huone oli siisti, siellä oli pöytä, kaapit ja kaksi sänkyä ja käytävän varrelta löytyivät kolmen huoneen yhteiset wc ja suihku. Alkuillasta olisi rannassa ollut sauna lämmin, mutta jätimme sen väliin. Olimme sen verran myöhään hotellilla että saunomiseen olisi jäänyt vain tunti aikaa. Kävimme kuitenkin rannassa ihailemassa maisemia ja laskeva aurinko kultasi Saanan rinteet ja ruskan vielä hehkuvammaksi! Illalla söimme hotellin ravintolassa (maistoin eka kertaa koskaan jäämeren kuningasrapua) ja samassa tilassa nautimme aamulla huoneen hintaan kuuluvan, monipuolisen aamiaisen.

Lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan kotia kohti. Matkalla poikkesimme mm. Aavasaksalla, niin upeat maisemat sieltäkin! On niin paljon paikkoja, missä ei ole tullut koskaan käytyä. Mutta tämän loman aikana onkin tullut monta paikkaa tutuksi. Olimme nimittäin nyt menneenä viikonloppuna perjantaista maanantaihin miehen ja kuopuksen kanssa Lapissa myöskin. Mutta siitä tuleekin sitten ihan oma postaus :)

























Vielä muutaman päivän nautin kesälomasta. Nopeasti on mennyt reilu pari viikkoa!
~Hannele~


3.9.2021

Koskipuisto

Pyhäjoen taajaman läpi virtaa Pyhäjoki kahtena haarana, jotka yhdistyvät taas ennen laskeutumista mereen. Pohjoishaarassa on Hourunkoski ja sen rannalla Koskipuisto. Siellä kävimme viikonloppuna pojan kanssa, kun olimme geokätköilemässä. Puisto on kiva paikka retkeilyyn, polun päästä löytyy pari penkkiäkin vaikka eväiden syöntiin. Vastarannalla on myös penkit kivasti kallion päällä ja kota. Täytyy kyllä käydä sielläkin joskus vaikka makkaraa paistamassa.  Vähän veden aikaan padon yli ei tule ollenkaan vettä ja silloin yli pääsee jopa kävelemään vastarannalle jos rohkeus riittää. Mutta esimerkiksi toukokuussa käydessäni kuohut olivat todella vaikuttavat ja veden voima valtava. Nytkin oli sateiden jälkeen ihan mukavat näköiset kuohut. 

Puistossa on infotauluja, joissa kerrotaan kosken historiasta. Niistä löytyi nimiä mm. Langin kauppahuoneen ja Havulan kartanon historiasta. (linkit niistä kertoviin postauksiin) Monenlaista toimintaa on kosken partaalla vuosisatojen aikana ollut. Suosittelen käymään! 

Koskipuisto löytyy läheltä kasitietä, osoitteesta Niskantie 17, Pyhäjoki










Mukavaa viikonloppua!

~Hannele~

31.8.2021

Ohtakarissa

Viime torstai-iltana kävimme siskojen kanssa Ohtakarissa. En ollutkaan käynyt koko kesänä ja aloin miettimään, kävinkö edellisenäkään vuonna? Siellä oli tehty edellisen käyntini jälkeen saareen vievän tien varteen pysäköintialue, joka on erittäin tervetullut uudistus. Ohtakarin suosio uimapaikkana on lisääntynyt vuosi vuodelta, enkä ollenkaan ihmettele! Torstaina oli tosi nätti ilma, mutta tuuli oli rannoilla ihan jäätävän kylmä. Sormet oli jäässä kuin talvella. Kuka sitä nyt elokuussa hoksaa hanskoja käyttää? Saarella oli meneillään Itämeripäivään liittyvä tapahtuma. Sen aikana kalastusmuseo oli avoinna ja museon edustalla oli opas kertomassa kalastuksen ja hylkyjen historiasta. Kiertelimme saarella, mökkien keskellä ja kivikkoisilla rannoilla. Huussirivistö nauratti, aika symppis! Jokaiselle mökille lienee omansa ja kuulemma ainakin osa on edelleen käytössä. Oikeaa kameraa ei ollut mukana, joten jaan taas näitä puhelimella otettuja kuvia :)










Niin sitä vain ollaan elokuun viimeisessä päivässä. Jopa on haikeaa!
Vanhemmiten olen kyllä oppinut nauttimaan myös syksystä ja talvesta.
Jokaisessa vuodenajassa on omat kivat juttunsa :)

~Hannele~

28.8.2021

Venetsialaiset, hyvästit kesälle

Venetsialaisviikonloppu on meneillään, joten on hyvä aika tehdä pieni koostepostaus kesästä. Kuten niin monena edellisenä kesänä, tänäkin vuonna blogi on ollut aika hiljainen joten monta kivaa juttua on jäänyt tänne laittamatta. Kesä tuntuu hujahtaneen taas ihan hetkessä eikä tänäkään vuonna ehditty tehdä kaikkea mitä keväällä oli haaveissa. Miten se etukäteen aina tuntuukin että tässähän ehditään vaikka ja mitä, ja syksyn tullen huomaa ettei ehdittykään, Mutta ainakin ollaan uitu! Etenkin miehen ja kuopuksen kanssa kävimme lämpimillä keleillä uimassa joka päivä, usein vasta myöhään illalla tai jopa yöllä. Aivan parasta!

Kesälomasta olen ehtinyt pitää puolet, loput pari viikkoa odottaa syyskuun lopulla. Ensin lomailin juhannusviikon ja käytyäni välissä muutaman päivän töissä, olimme miehen kanssa viikon yhtä aikaa lomalla. Se olikin säpäkkä  viikko, jonka aikana oli niin valmistujaiset kuin rippijuhlatkin ja lyhyellä reissullakin ehdimme käymään (siitä kerroin täällä).  Kokosin tähän postaukseen kesän ajalta enimmäkseen puhelimella otettuja kuvia. 

Juhannusviikon tiistaina täytin 43 vuotta ja vietin alun syntymäpäivästäni Kalajoen Hiekkasärkillä. Nautin mm. myöhäisestä aamiaisesta BeachRosessa ja kävin kokeilemassa ajelua sähköpotkulaudalla. Myöhemmin kesän aikana myös mies ja poika kävivät huristelemassa niillä. JoeScooterit ovat ilmestyneet Henry's Saloonin toimesta tänä vuonna Hiekkasärkille sekä Kalajoen keskustaan ja toimivat puhelinsovelluksen avulla. Kiva lisä Kalajoen kesään :)






Taisi olla juhannusviikon torstai, kun lähdimme kuopuksen ja kahden serkkupoikansa kanssa MiljoonaTivoliin. Ajattelin olla kaukaa viisas ja hoitaa tivolin "pois alta" kun tiesin heinäkuun olevan kiireinen juhlien ja töiden vuoksi. Tätä päätöstä kiittelinkin mielessäni sitten heinäkuussa :D Aamusta lähdettiin eväiden kanssa ajamaan ja ehdittiin perille sopivasti tivolin avaamisen aikoihin. Matkalla pysähdyin ostamaan jäätelöt Lehtimäeltä Kesäniemen kaupasta. Olen jo vuosia aina ohi ajaessa katsonut että onpa niin sympaattisen näköinen pieni kauppa, mutta aiemmin ei ole tullut käytyä. Niin parhaita tällaiset pikkuruiset kaupat, ihan elämyksiä! Tivolissa minun aikani kului lähinnä istuskellessa lippistelineenä ja repunkantajana. Pariin lempilaitteeseen ostin toki itsekin kertaliput. Keskisellä kävimme syömässä ja karkkiostoksilla. Yhtään ei innostanut lähteä enempää kiertelemään :)









Juhannusaattona ajelimme miehen ja kuopuksen kanssa edellisvuoden tapaan juhannussaunaan mehtämökille. Siitä voisikin ottaa ihan juhannusperinteen, koska siellä jos jossain on helppo päästä tunnelmaan. On kantovedet eikä sähköä tule. Saunan välissä ajeltiin parin kilometrin päähän uimaan ja kotiin palattiin vasta kolmen aikaan aamuyöllä. Keskikesän ja yöttömän yön juhlaa ♥ 









Viikon päästä juhannuksesta juhlimme vanhimpien tyttöjen valmistujaisia. Vanhin tyttö valmistui merkonomiksi ja toinen kokiksi. Oli ihan kuningasidea järjestää juhlat aittatorilla! Sattui niin hyvä ilma, aluksi turhankin lämmin mutta iltaa kohti vain parani. Niin ihanat ja rennot juhlat. Kumpikaan tytöistä ei hankkinut valmistujaislakkia, joten teetin heille kukkaseppeleet ♥ Kuvia ei tullut juurikaan otettua, niin kuin ei useinkaan oman perheen juhlissa. Pitäisikin muistaa antaa kuvaaminen erikseen jonkun hommaksi, kun tulevaisuudessa on juhlia.











Vuoden tauon jälkeen järjestettiin taas Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Oulaisissa ja siellähän on vierailtava joka vuosi, jos suinkin mahdollista. Oli jotenkin sykähdyttävä tunnelma, kun oli pitkästä aikaa ihmisiä koolla kuin "ennen vanhaan", ennen poikkeusaikaa. Vanhoja koneita ja autoja, työnäytöksiä ja tämän vuoden erikoisuutena tervahaudan poltto. Sitä en olekaan nähnyt sitten ala-asteaikojen!











Toinen lomaviikkoni huipentui nuorimman tytön rippijuhliin sunnuntai-iltana ♥ Elämä oli siis yhtä juhlaa! Oli luvannut illaksi ukkosta ja sadetta, joten emme keskittyneet juurikaan pihaan. Mutta olikin ihan kiva sää, joten hyvin olisi voinut laittaa vaikka tarjoilutkin ulos. Mutta kivasti menivät nämäkin juhlat, kakkua jäi seuraavillekin päiville :) Meillä ei olekaan enää kuin nuorimmaisella rippikoulu käymättä. Siihen on onneksi vielä 3 vuotta aikaa, mutta lapset kasvavat ihan liian nopeasti! ♥













Ja mitäpä sitä muuta sitten jäätelön syönnin ja uimisen lisäksi? Paljon (vähän liikaakin) töitä ja ihan tavallista asrkea. Joitakin juttuja löytyy blogin kesäkohteista, kuten esimerkiksi purjehdusreissu. Kesäkohteita tuli kesän aikana viime vuoden tapaan 8, ei siis päästy tänäkään vuonna kymmeneen asti. Ehkä ensi vuonna sitten?





Haikein mielin jätän hyvästit kesälle! Ihanaa venetsialaisiltaa ♥ 

~Hannele~