Tänään autolla ajellessamme kameraan tallentui talvista maalaismaisemaa ja mieleen tulivat sanat:
"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, miten onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina asustaa"
Vaikka asummekin tavallaan maaseudulla, on kotimme keskellä kylää ja joka puolella ympärillä taloja.
Voi jospa joskus vielä asumme vaikkapa siinä mummonmökissä jonka pihalta avautuvat vuodenaikojen mukaan
vaihtelevat peltomaisemat. Niin kuin lapsuudenkodissanikin, se on minun sielunmaisemani ♥
Mikä on sinun sielunmaisemasi?
~Hannele~
Näin kaksikymmentä vuotta maalla asuneena, 25 kaupunkivuoden jälkeen, ei oikein osaa sanoa, mikä on minun sielunmaisemani. Jotain kovin kotoista on kävellä Oulun keskustassa, kun siellä on lapsuutensa ja nuoruutensa asunut, mutta jotenkin mieli lepää näissä keskisuomalaisissa pelto-ja järvimaisemissakin. Mutta ehkä kaikkein eniten minua lumoaa Lappi jokaisena vuodenaikana. :)
VastaaPoistaDear Hannele,
VastaaPoistaPerhaps the landscape of my soul is much like yours!
The home on the ground with huge forests, surrounded by green and quiet, relatively close to family and friends. To beat each one of them to enjoy together ... a coffee without phone calls or taking a long time to go!
In short: nature and nature, warmth, joy, hospitality.
Warm hugs, Mia
Ihania kuvia. Kyllä näissä mieli ja sielu lepää ❤️ Minulle se on meri. Tai vesistöt yleensä. Niitä katsoessa saa rauhan.
VastaaPoistaEn tiedä, todella vaikea sanoa vain yksi sielunmaisema. On niin paljon eri maisemia missä tunnen olevani kotona. Mutta tuota minäkin olen huomannut kaipaavani, että näkisi omasta kodista luonnonkierron vaihtelut 😍
VastaaPoistaAuringon nousun tai laskun näkymä.
VastaaPoistaMeren ranta tai mökkimaisema peltojen reunalla metsän katveessa. Niissä on helppo hengittää ja mieli lepää!💕
VastaaPoista