Aamupala luonnossa

Olen syksyn aikana pakannut pari kertaa vapaapäivänä aamupalan koriin ja ajanut sen kanssa joen rantaan istumaan. Ajattelin ottaa siitä jokaviikkoisen tavan, mutta tässä välissä oli noita reissuja ja muita kiireitä eikä siksi ole tullut lähdettyä. Tuntuu että just nyt kaipaan elämään enemmän ulkoilmaa ja pieniä erityisiä hetkiä ja tässä ne kivasti yhdistyy. Tänä aamuna ilma oli harmaa ja tuntui, ettei päivä oikein lähde käyntiin. Siksi päätin taas tehdä eväät mukaan ja mennä jonnekin kivaan paikkaan aamupalalle. Hyvin vähissä kyllä on täällä meillä päin erityisen kivat paikat, mutta kun viime viikolla kävimme pojan kanssa retkellä, huomasin yhden peltotien varrella yksinäisen kaivon. Joku siinä viehätti ja lainasin tänään sitä aamiaispaikaksi (toivottavasti omistaja ei tykkää huonoa :D) Lämpötila ei ollut kuin asteen plussan puolella ja totesinkin että seuraavalla kerralla täytyy ottaa myös jotain lämmintä evääksi. Talven tuntua on jo ilmassa! Kotiin tullessa oli jo paljon "heränneempi" olo, voin siis suositella tätä konstia muillekin :)

~Hannele~

Pyhä-Nattasen huipulla

Tähän mennessä vaikuttavin näkemäni paikka Suomessa oli Pyhä-Nattasen huippu, jossa kävimme reilu viikko sitten ollessamme Lapin reissulla miehen ja kuopuksen kanssa. Sieltä avautuvat maisemat olivat tietysti todella upeat, mutta jotenkin erityiseksi paikan tekivät valtavat toorit! Useita metrejä korkeat ja kymmeniä metrejä pitkät toorit näyttävät siltä, kuin joku olisi asetellut litteitä kiviä päällekkäin. Ne ovat kuitenkin luonnon aikojen saatossa muovaamia ja syntyneet, kun ympäriltä on pehmeämpi aines murentunut pois. Tuolla, jos jossain kyllä tunsi itsensä pieneksi!

Pyhä-Nattanen on osa Nattastuntureita ja sijaitsee Sodankylässä, Sompion luonnonpuistossa, lähellä UKK-puiston rajaa. Sinne lähtee erittäin kuoppainen tie Vuotsosta. Tien varressa 14-15 km päässä on kilometrin välein kaksi pysäköintilevikettä. Ensimmäiseltä pääsee 7 km:n mittaiselle rengasreitille ja jälkimmäiseltä 1,8 km:n matkan suorinta tietä huipulle. Suorinta tietä mennessä reitti on todella paljon helpompi. Kun luonnonpuistossa liikutaan, on luvallista kulkea vain merkittyjä reittejä pitkin. Päätimme kiertää rengasreitin ja lähdimme liikkeelle ensimmäiseltä parkkipaikalta. Ensin oli pari kilometriä aika tavallista metsäpolkua, jossa näimme pari poroakin. Vastaan tuli vanhempi pariskunta, jotka huikkasivat että teillä on rankka matka edessä! Tulimme laavulle ja siellä oli toinen vanhempi pariskunta makkaran paistossa. (He kertoivat yrittäneensä huipulle, mutta olivat kääntyneet takaisin kun reitti muuttui liian vaikeaksi. Heitä harmitti, ja minua harmitti myöhemmin heidän puolestaan kun toista kautta palatessamme reitti olikin niin paljon helpompi kulkea) Laavulta oli huipulle toiset pari kilometriä ja sieltä lähtiessä maasto alkoi niin hiljalleen nousta että siitäkin pystyi päätellä kovempia nousuja olevan edessä. Loppumatkasta sai enimmäkseen hypellä kiveltä toiselle ja välillä ihan kiivetä ja ottaa käsiä avuksi. Minä koetin pysyä parempikuntoisten perässä, varsinkin poika sai välillä tovin odotella kun viiletti kaukana edellä. Pyhä-Nattasen huipulla on vanha palovartijan mökki, jossa on aiemmin ollut kamiina mutta se on poistettu. Suuri määrä selvästi uusia polttopuita ja nurkassa olevat tavarat toivat kyllä mieleen että voisiko  uusi tulisija olla tulossa? Mökistä löytyi pari petiä, pöytä ja vieraskirja. Siellä pidimme evästauon. Vieressä on huussi, josta on ehkä hulppeimmat huussimaisemat ikinä! Tuon kyseisen huussin ja koko Pyhä-Nattasen bongasinkin joskus Äidin puheenvuoro-Inarin Instagramista.

Emme olisi millään malttaneet lähteä pois ja viivyimmekin huipulla parisen tuntia. Laskeva aurinko pakotti kuitenkin lähtemään, jotta ehdimme ainakin tielle ennen pimeää. Olisi kyllä upeaa joskus katsoa auringonlasku tuolla! Lähdimme alas suhteellisen helppokulkuista polkua, lopussa kuljettiin jo pitkin pitkospuita. Matkaa huipulta toiselle parkkipaikalle oli se vajaa 2 km ja siitä täytyi kävellä vielä reilun kilometrin matka ensimmäisellä parkkipaikalla olevalle autolle. Laskeva aurinko värjäsi taivaan yhtä punaiseksi kuin ruska maan varvut!

Toivon pääseväni tuonne uudestaan, silloin saattaa tosin riittää pelkkä huipulle nouseminen :)

Ajo-ohjeet ja reittikuvauksen löydät täältä.

~Hannele~

Ruskaretki Saanalle

Kun pari viikkoa sitten jäin kesälomalle, päätimme lähteä samaan aikaan lomailevan pikkusiskoni kanssa ruskaretkelle Kilpisjärvelle ja valloittamaan Saana-tunturia. Lähdimme matkaan parin päivän varoitusajalla lauantaiaamuna ja palasimme kotiin maanantai-iltana. Ruskan puolesta ajankohta oli aika täydellinen, puut olivat viimeisiä hetkiä täydessä loistossaan ja maaruska niin upea! Me molemmat koimme Lapin ruskan ensimmäistä kertaa koskaan ja aiemmin Kilpisjärven ohi on vain menty Norjaan. Vaikka ruskasesonki oli varmaan kuumimmillaan, onnistuimme saamaan majoituksen molemmille öille. Tosin valinnanvaraa ei ollut, viimeisiä vietiin.  Ajoimme ensimmäisenä päivänä Muonioon, jossa yövyimme Muonion Seon motellissa. Paikka yllätti positiivisesti, huone oli ihan hotellitasoinen ja siellä oli jopa oma sauna! Hintaan kuului hyvä aamupala joka oli tarjolla alakerran huoltoaseman kahviossa. Matkalla Muonioon kiersimme Ylläksen, Kittilän ja Levin kautta. Monta paikkaa ehdittiin siis yhden päivän aikana näkemään :)

Sunnuntaiaamuna ajelimme loput n. 200 km Kilpisjärvelle ja lähdimme kipuamaan Saanan huippua kohti. Reitille voi lähteä joko Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta tai kauempaa Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta. Polut yhdistyvät noin kilometrin päässä. Retkeilykeskuksen pihalta lähtevä polku, (josta mekin lähdimme) on vähän vaikeakulkuisempi mutta ilmeisesti vähän lyhyempi. Luonnonpuiston parkkipaikalta näytti tulevan leveämpi hiekkapolku. Matkaa huipulle on n. 4 km ja samaa reittiä tullaan takaisin. Rankin osuus noususta oli mielestäni heti siinä alkupuoliskolla kun nousua oli lyhyellä matkalla paljon. Myöhemmin nousu oli loivempaa. Polkuja on uudistettu ja kulkureittiä muutettu jonkin verran, jotta luonto saa uusiutua. Entiset reitit näkyivät kulkevan lankkuaidan takana. Rinteeseen on tehty myös pätkä kiviportaita. 

Olin ennakkoon lukenutkin, että kiivetessä tulee vastaan "valehuippuja" ja jos ei siskon puhelin olisi ilmoittanut aina täyttyneestä kilometristä, oltaisiin monta kertaa kuviteltu että ihan justiinsa ollaan perillä. Mutta aina vain tuli näkyviin kaukana uusi "huippu". Viimein näkyi myös oikea huippu ja pääsimme mekin kirjoittamaan nimemme postilaatikossa olevaan, hyvin täyteen vieraskirjaan. Huipulla oli vielä lunta jonkin verran muistona aiemmasta lumisateesta ja siellä tuuli kylmästi mutta löysimme vähän suojaisemman kohdan evästaukoa varten. Sää oli kyllä mitä mainioin ajankohtaan nähden. Matkaan lähtiessämme oli Saanan huippu pilviverhossa, mutta päivän aikana aurinko paistoi koko ajan kirkkaammin eivätkä pilvet olleet estämässä näkymiä. Huipun kohdalta eivät maisemat näy erityisen hyvin mutta kävelimme vielä siitä vähän eteen päin, tunturin nokalle josta näkyi Kilpisjärven kylään. Myöhemmin alhaalta katsoessa tuntui epätodelliselta, että tuolla ihan vasta seisoimme!

Parhaiten maisemista pääsi nauttimaan paluumatkalla, ja ne olivatkin upeat! Matkan varrelta voi katsella niin Ruotsin, kuin Norjankin puolelle ja pitkälle Käsivarren erämaahan. Seuraavalla kerralla täytyy kyllä ehdottomasti käydä myös kolmen valtakunnan rajapyykillä. Tällä kertaa ei aika antanut myöten.

Majoituimme toisen yön Kilpisjärvellä, Lapland Hotel Kilpiksen retkeilyhuoneessa. Hotellin puoli oli jo täysi, mutta tuo vaatimatonkin huone riitti meille mainiosti. Huone oli siisti, siellä oli pöytä, kaapit ja kaksi sänkyä ja käytävän varrelta löytyivät kolmen huoneen yhteiset wc ja suihku. Alkuillasta olisi rannassa ollut sauna lämmin, mutta jätimme sen väliin. Olimme sen verran myöhään hotellilla että saunomiseen olisi jäänyt vain tunti aikaa. Kävimme kuitenkin rannassa ihailemassa maisemia ja laskeva aurinko kultasi Saanan rinteet ja ruskan vielä hehkuvammaksi! Illalla söimme hotellin ravintolassa (maistoin eka kertaa koskaan jäämeren kuningasrapua) ja samassa tilassa nautimme aamulla huoneen hintaan kuuluvan, monipuolisen aamiaisen.

Lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan kotia kohti. Matkalla poikkesimme mm. Aavasaksalla, niin upeat maisemat sieltäkin! On niin paljon paikkoja, missä ei ole tullut koskaan käytyä. Mutta tämän loman aikana onkin tullut monta paikkaa tutuksi. Olimme nimittäin nyt menneenä viikonloppuna perjantaista maanantaihin miehen ja kuopuksen kanssa Lapissa myöskin. Mutta siitä tuleekin sitten ihan oma postaus :)

Vielä muutaman päivän nautin kesälomasta. Nopeasti on mennyt reilu pari viikkoa!

~Hannele~

Koskipuisto

Pyhäjoen taajaman läpi virtaa Pyhäjoki kahtena haarana, jotka yhdistyvät taas ennen laskeutumista mereen. Pohjoishaarassa on Hourunkoski ja sen rannalla Koskipuisto. Siellä kävimme viikonloppuna pojan kanssa, kun olimme geokätköilemässä. Puisto on kiva paikka retkeilyyn, polun päästä löytyy pari penkkiäkin vaikka eväiden syöntiin. Vastarannalla on myös penkit kivasti kallion päällä ja kota. Täytyy kyllä käydä sielläkin joskus vaikka makkaraa paistamassa.  Vähän veden aikaan padon yli ei tule ollenkaan vettä ja silloin yli pääsee jopa kävelemään vastarannalle jos rohkeus riittää. Mutta esimerkiksi toukokuussa käydessäni kuohut olivat todella vaikuttavat ja veden voima valtava. Nytkin oli sateiden jälkeen ihan mukavat näköiset kuohut. 

Puistossa on infotauluja, joissa kerrotaan kosken historiasta. Niistä löytyi nimiä mm. Langin kauppahuoneen ja Havulan kartanon historiasta. (linkit niistä kertoviin postauksiin) Monenlaista toimintaa on kosken partaalla vuosisatojen aikana ollut. Suosittelen käymään! 

Koskipuisto löytyy läheltä kasitietä, osoitteesta Niskantie 17, Pyhäjoki

Mukavaa viikonloppua!

~Hannele~

Ohtakarissa

Viime torstai-iltana kävimme siskojen kanssa Ohtakarissa. En ollutkaan käynyt koko kesänä ja aloin miettimään, kävinkö edellisenäkään vuonna? Siellä oli tehty edellisen käyntini jälkeen saareen vievän tien varteen pysäköintialue, joka on erittäin tervetullut uudistus. Ohtakarin suosio uimapaikkana on lisääntynyt vuosi vuodelta, enkä ollenkaan ihmettele! Torstaina oli tosi nätti ilma, mutta tuuli oli rannoilla ihan jäätävän kylmä. Sormet oli jäässä kuin talvella. Kuka sitä nyt elokuussa hoksaa hanskoja käyttää? Saarella oli meneillään Itämeripäivään liittyvä tapahtuma. Sen aikana kalastusmuseo oli avoinna ja museon edustalla oli opas kertomassa kalastuksen ja hylkyjen historiasta. Kiertelimme saarella, mökkien keskellä ja kivikkoisilla rannoilla. Huussirivistö nauratti, aika symppis! Jokaiselle mökille lienee omansa ja kuulemma ainakin osa on edelleen käytössä. Oikeaa kameraa ei ollut mukana, joten jaan taas näitä puhelimella otettuja kuvia :)

Niin sitä vain ollaan elokuun viimeisessä päivässä. Jopa on haikeaa!
Vanhemmiten olen kyllä oppinut nauttimaan myös syksystä ja talvesta.
Jokaisessa vuodenajassa on omat kivat juttunsa :)

~Hannele~