5.10.2021

Pyhä-Nattasen huipulla

Tähän mennessä vaikuttavin näkemäni paikka Suomessa oli Pyhä-Nattasen huippu, jossa kävimme reilu viikko sitten ollessamme Lapin reissulla miehen ja kuopuksen kanssa. Sieltä avautuvat maisemat olivat tietysti todella upeat, mutta jotenkin erityiseksi paikan tekivät valtavat toorit! Useita metrejä korkeat ja kymmeniä metrejä pitkät toorit näyttävät siltä, kuin joku olisi asetellut litteitä kiviä päällekkäin. Ne ovat kuitenkin luonnon aikojen saatossa muovaamia ja syntyneet, kun ympäriltä on pehmeämpi aines murentunut pois. Tuolla, jos jossain kyllä tunsi itsensä pieneksi!

Pyhä-Nattanen on osa Nattastuntureita ja sijaitsee Sodankylässä, Sompion luonnonpuistossa, lähellä UKK-puiston rajaa. Sinne lähtee erittäin kuoppainen tie Vuotsosta. Tien varressa 14-15 km päässä on kilometrin välein kaksi pysäköintilevikettä. Ensimmäiseltä pääsee 7 km:n mittaiselle rengasreitille ja jälkimmäiseltä 1,8 km:n matkan suorinta tietä huipulle. Suorinta tietä mennessä reitti on todella paljon helpompi. Kun luonnonpuistossa liikutaan, on luvallista kulkea vain merkittyjä reittejä pitkin. Päätimme kiertää rengasreitin ja lähdimme liikkeelle ensimmäiseltä parkkipaikalta. Ensin oli pari kilometriä aika tavallista metsäpolkua, jossa näimme pari poroakin. Vastaan tuli vanhempi pariskunta, jotka huikkasivat että teillä on rankka matka edessä! Tulimme laavulle ja siellä oli toinen vanhempi pariskunta makkaran paistossa. (He kertoivat yrittäneensä huipulle, mutta olivat kääntyneet takaisin kun reitti muuttui liian vaikeaksi. Heitä harmitti, ja minua harmitti myöhemmin heidän puolestaan kun toista kautta palatessamme reitti olikin niin paljon helpompi kulkea) Laavulta oli huipulle toiset pari kilometriä ja sieltä lähtiessä maasto alkoi niin hiljalleen nousta että siitäkin pystyi päätellä kovempia nousuja olevan edessä. Loppumatkasta sai enimmäkseen hypellä kiveltä toiselle ja välillä ihan kiivetä ja ottaa käsiä avuksi. Minä koetin pysyä parempikuntoisten perässä, varsinkin poika sai välillä tovin odotella kun viiletti kaukana edellä. Pyhä-Nattasen huipulla on vanha palovartijan mökki, jossa on aiemmin ollut kamiina mutta se on poistettu. Suuri määrä selvästi uusia polttopuita ja nurkassa olevat tavarat toivat kyllä mieleen että voisiko  uusi tulisija olla tulossa? Mökistä löytyi pari petiä, pöytä ja vieraskirja. Siellä pidimme evästauon. Vieressä on huussi, josta on ehkä hulppeimmat huussimaisemat ikinä! Tuon kyseisen huussin ja koko Pyhä-Nattasen bongasinkin joskus Äidin puheenvuoro-Inarin Instagramista.

Emme olisi millään malttaneet lähteä pois ja viivyimmekin huipulla parisen tuntia. Laskeva aurinko pakotti kuitenkin lähtemään, jotta ehdimme ainakin tielle ennen pimeää. Olisi kyllä upeaa joskus katsoa auringonlasku tuolla! Lähdimme alas suhteellisen helppokulkuista polkua, lopussa kuljettiin jo pitkin pitkospuita. Matkaa huipulta toiselle parkkipaikalle oli se vajaa 2 km ja siitä täytyi kävellä vielä reilun kilometrin matka ensimmäisellä parkkipaikalla olevalle autolle. Laskeva aurinko värjäsi taivaan yhtä punaiseksi kuin ruska maan varvut!

Toivon pääseväni tuonne uudestaan, silloin saattaa tosin riittää pelkkä huipulle nouseminen :)

Ajo-ohjeet ja reittikuvauksen löydät täältä.










~Hannele~

6 kommenttia:

  1. En ollut aikaisemmin kuullutkaan tästä paikasta. Tuolla pitää joskus käydä :). Mahtavat maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä käydä! Hieno paikka kuulemma vuodenajasta riippumatta 😍

      Poista
  2. Tämä paikka näyttää kuvissakin niin upealle, että on pakko olla sitä myös livenä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Hyvä jos upeus välittyy 😍 Kuvissa on niin vaikea saada näkymään mm korkeuseroja.

      Poista
  3. OOOOHHHH mikä ihana paikka ja olet ottanut upeita kuvia.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa ♥