16.8.2014

Arkeen palattu taas

Ja niinpä tuo viikko nopeasti vierähti.
Tiistaina alkoi lapsilla koulu ja itse kävin keskiviikon koulussa.
Meillähän on  loppuviikko aina etäopiskelua joten kun keskellä
viikkoa aloitettiin niin olipahan pehmeä lasku takaisin opiskelun pariin.
Meillä on tosi mukava luokka ja olikin ihana nähdä muita pitkästä aikaa!
Suurin haaste aina syksyisin on saada lapsilla unirytmit kohdalleen,
varsinkin isommilla tuottaa hieman hankaluuksia näin alkuun.
Illan virkkuja, aamun torkkuja. Sukuvika :)

Kamera on ollut viime viikolla vähällä käytöllä, nämä pari kuvaa
nappasin kun torstai-iltana oltiin lapsuuskotini lähellä olevalla
järvellä, kyläyhdistyksen järjestämässä jokakesäisessä tapahtumassa.
Siellä on mukava käydä kun näkee lapsuudesta tuttua koti- ja lähikylien väkeä.

Mustikoita on kerätty, itselle ja muillekin. Vielä pitäis ainakin yksi reissu
käydä. Vähän vaan alkaa nuo mun kaverit olla hitaita lähtemään.
Mutta lahjomalla saa aina jonkun mukaan pitämään meteliä :D




Täällä neiti leipoo sämpylöitä. Onneksi tytöt innostuu leipomisesta sitä
mukaa kun itellä on siihen vähemmän aikaa. Huomaa sen että opiskelun
aloittamisen jälkeen leipominen on vähentynyt tosi paljon. Tokaluokkalainen
muisteli vasta että kun eskarissa lapsilta oli kysytty, leivotaanko teillä, hän oli
vastannut: melkein aina :D Ei taida päteä enää!

Mutta minä menen nyt maistelemaan uunituoreita sämpylöitä!
Leppoisaa lauantai-iltaa!
~Hannele~

8 kommenttia:

  1. Vaikka oma leipomistahti hiipunut, niin tärkein on saavutettu: innon ja osaamisen siirtäminen lapsille <3

    VastaaPoista
  2. Namskis, nyt alkoi tekemään mieli tuoreita sämpylöitä :) Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
  3. oih miten rauhoittavia kuvia sulla. Hulina-arkeen passeleita.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että vaikka itse et ehdi leipoa, niin taito ja innostus on siirretty tyttärelle.

    VastaaPoista
  5. On se vaan niin hankala saada unirytmiä kohdalleen, myös meillä vanhemmilla:). Ei tahdo malttaa mennä nukkumaan hyvissä ajoin, vaikka aamulla onkin aikainen herätys. Eikö ole kiva kun lapsetkin innostuvat leipomaan :)

    VastaaPoista
  6. Kauniit kuvat! Ja unirytmiin on vaikeaa palata meilläkin. Olen aamuisin väsymyksestä sumeana, mutta hölmö valvon illalla kuitenkin pitkään

    VastaaPoista
  7. Munkin mielestä teillä leivotaan melkein aina ;D En toista tiedä, joka jaksaisi niin paljon herkkuja tuottaa olematta kondiittori/pitopalvelu/pitoemäntä.

    VastaaPoista
  8. Mulla on tämän postauksen kommentteihin näköjään jäänyt vastaamatta :O
    Leipomisintoa riittäis varmaan lapsilla enemmänkin, jos ite ois aktiivisempi. Mutta pikkuhiljaa :)
    Ja nyt vanhimmalla tytöllä alkoi kotitalous, joten se näkyy varmasti myös täällä kotona (enemmän kuin poikien osalta ;))
    Tänä syksynä laitettiin kotityölistalle myös ruoka. Alkuviikosta kun molemmat vanhemmat ollaan pois, on ruoka ollut valmiina kotiin tullessa (isojen vuorot on alkuviikosta) Saa nähdä kuinka kauan se toimii :D Mutta tavoitteena on siis, että pojatkin osais tehdä jotain perusruokia sitten kun kotoa muuttavat :)
    Johanna: Minä tiiän montakin, paljon ahkerampaakin :D

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa ♥