Pyhätunturin Isokuru

Palataanpa taas hetkeksi kolmen viikon takaiseen Lapin reissuun. Aiemmassa postauksessa kerroin jo Pyhä-Nattasesta, mutta samalla reissulla kävimme myös Pyhätunturin Isokurussa. Se on Suomen suurin kuru, syvyydeltään 220 metriä. Menneen kesän ajan Isokuru oli ollut suljettuna kunnostustöiden vuoksi mutta syyskuussa reitti oli avattu uudestaan ja uusi, leveä polku olikin tosi hyvä kulkea. 

Päivä oli sateinen mutta ennuste lupaili sateen loppuvan iltapäivällä. Ensin ajattelimme lähteä liikkeelle Luontokeskus Naavan pihalta mutta ajoimmekin mapsin opastamana lähemmälle parkkipaikalle. Sinne ajettiin sillan alta ja vähän epäilytti, saakohan sinne tosiaan ajaa. Mutta periltä löytyi kuin löytyikin pysäköintialue. (Tämä parkkipaikka Parkkitien päässä, yhden hiihtohissin vieressä on käytettävissä vain sulan maan aikana kun rinteet ovat kiinni.) Kävelimme parkkipaikalta Karhunjuomalammelle ja takaisin. Kameran jätin sateen vuoksi autoon, joten puhelinkuvia luvassa. Tihkusadekin onneksi laantui matkan varrella. Ensin kävelimme noin kilometrin matkan Isokurun kodalle, josta laskeutuivat portaat Isokurun pohjalla kulkevalle reitille ja sitten Isokurun läpi Uhriharjun portaille. Matkan varrella oli Pyhänkasteenlampi ja -putous. Uhriharjulle vievät portaat on uusittu vastikään ja niissä riittikin kiipeämistä. Jostain luin että 447 porrasta ja nousua 82 metriä. Useamman kerran täytyi pitää taukoa portaita kiivetessä, välillä olevat levähdystasot tulivat tarpeeseen. Metallisten portaiden reunaan oli tehty tassuystävällinen, puinen kaista koiria varten. 

Portaiden jälkeen kävelimme polkua pitkin Uhriharjulle, jonka näköalatasanteelta oli huikeat näkymät! Uhriharjulta jatkoimme vielä Karhunjuomalammelle. Siellä on päivätupa, kaksi laavua ja huussit. Laavulla lämmitimme paistopisteeltä evääksi ostamamme pizzat (oli muuten erinomainen retkieväs, vaihtelua iänikuiseen makkaraan) Mies ja poika syöttivät kuukkeleita, niin hauskaa miten rohkeasti ne tulevat syömään kädestä. Valitettavasti siitä puuhasta tuli otettua vain videoita! Olisimme voineet jatkaa matkaa ja kiertää koko Karhunjuomalammen  8 km:n rengasreitin, mutta halusimme palata takaisin samaa reittiä Isokurun läpi. Matkaa tuli lähes saman verran kuin rengasreitillä, mutta en saanut kerrasta tarpeekseni Isokurusta. Paikka on todella suosittu, mutta koska lähdimme vasta myöhemmin iltapäivällä liikkeelle, ei varsinaista ruuhkaa ollut reitillä eikä Karhunjuomalammella. Palatessa ilta alkoi hämärtyä ja autolle päästyämme olikin jo lähes pimeä. Illaksi ajelimme reilun parinkymmenen kilometrin päähän Luostolle, josta olimme varanneet hotellihuoneen.

P.S. Isokuruun pääsee vain lumettomana aikana, talvella se on suljettu lumivyöryvaaran takia. Suosittelen käymään erityisesti ruska-aikaan heti ensi syksynä! 

~Hannele~