Mitäpä sitä kuuluu?

Jopa on menneet viikot joutuisasti, työt ovat alkaneet ja kevät on edennyt pitkälle. Käden kanssa on mennyt edelleen energiaa, ja se näkyy niin kotona kuin täällä blogissakin kun ei ole saanut mitään ylimääräistä oikein aikaiseksi. Vieläkin särkee välillä mutta tänä aamuna olin jo ollut jonkin aikaa hereillä kun totesin että hei, en ole just nyt mistään kipeä :D Lenkillä olen koittanut käydä enemmän, ja se onkin keväällä kivointa kun silloin huomaa erityisen hyvin kevään etenemisen. Lammen jäätilannetta tuli kuukauden aikana seurailtua ja nyt ovat kaikki jäät sulaneet. Lunta toki satelee välillä edelleen, tänäkin aamuna oli valkoinen maa. Maalis- ja huhtikuun aikana oli sosiaalinen elämä taas tarkoituksella aikalailla minimissä mutta perjantaina kävimme pikkusiskon kanssa pitkästä aikaa ulkona syömässä. Varasimme pöydän PikkuVELIstä, jossa söimme burgerit ja jälkiruoka-annokset. Niin mukava ja tarpeellinen pieni irtiotto arjesta. Hyvin pysyivät turvavälit muihin, joten ihan turvallisin mielin sai mielestäni olla. Sama tunne oli aamulla, kun kävimme matkalla Ouluun tytön kanssa kahvilla Zeppeliinin Espresso Housessa. Ainakin aamupäivällä oli hyvin tilaa ympärillä. Oulussa kävimme kontrollissa, reilun kuukauden takaisen tapaturman jälkeen. Paraneminen oli edistynyt ja saimme jättää kepit sinne. Nyt on vielä loppukevät liikuntakieltoa, kesäkuussa voi varovasti aloitella ja heinäkuussa saa  alkaa elää normaalisti. Tyttö odottaakin malttamattomana mopokouluun pääsyä, joka saa vielä odottaa sinne heinäkuulle. 

Se on jännä kun pidemmän tauon jälkeen henkinen kynnys aina nousee, mutta nytpä se on taas ylitetty :)

~Hannele~

Mihin kului pakkoloma?

Kuukauden pakkoloma alkaa olla loppusuoralla, huomenna saa meidän alueella ravintolat ja kahvilat taas avata ovensa asiakkaille. Minulla on ensimmäinen työpävä vasta tiistaina joten muutama vapaa päivä on vielä ennen sitä, Mihin sitten kului tämä kuukausi kun ei täällä blogissakaan ole sitä suunniteltua aktiivisuutta ollut havaittavissa? No sen lisäksi että oltiin tytön kanssa viisi yötä sairaalassa kuten edellisessä postauksessa kerroin, mainitsin aiemmin sairastaneeni kättäni. Ja en kyllä ikinä ole mitään vaivaa sairastanut näin pitkään ja tosissaan (siitä saakin olla kiitollinen!) Kolme viikkoa sitten meni yläselkä jostain lapojen välistä jumiin eikä se ollut vielä kunnossa kun tehtiin talven viimeisiä lumitöitä. Siitähän otti joku lihas/olkapää/mikä lie nokkiinsa ja tuli jonnekin pinne tai vastaava joka aiheutti parin sormen puutumista ja jotain älytöntä hermosärkyä vaihtelevasti käsivarressa, olkapäässä ja milloin missäkin. Yöt on olleet pahimpia mutta nyt alkaa olla voiton puolella ja pystyin jo ihan tähän koneelle istumaan ja hiirtä käyttämään. Mutta on tullut tässä kolmen viikon aikana huomattua että jatkuva kipu syö energiaa ihan älyttömän paljon. Kai tälläkin oli joku tarkoituksensa että jouduin keskittymään lepoon ja itseeni niin paljon tämän pakkoloman aikana. Jatkossa täytyy ymmärtää ottaa aikaa ja vaivaa omalle hyvinvoinnille jo ennen kuin joku paikka on kipeä. Ja ehkäpä seuraava postaus on jotain muuta kuin sairaskertomus! Mutta näinhän se on että täyteen elämään kuuluu välillä myös elämän varjopuolia.

Mutta huomenna siis pääsee taas myös Pohjois-Pohjanmaalla kahvittelemaan ja aterioimaan sisätiloissa, laitankin postauksen kuvitukseksi aiemmin kuvaamiani tunnelmia Langin Kauppahuuoneelta.  Menkäähän kahville :)

~Hannele~