Elämä pysäytti hetkeksi

Viikko sitten, keskiviikkoiltana elämä säikäytti ja pysäytti hetkeksi. Lapsista kaksi nuorinta lähtivät talven viimeiseen iltamäkeen laskettelemaan Ristivuorelle. Parin tunnin päästä tein eteisessä lähtöä lenkille kun meidän 15v tytöltä tuli viesti: "voiko joku tulla hakemaan, laskin puuhun enkä voi liikuttaa jalkaa kunnolla" Lompakko, puhelin ja kännykän laturi taskuun ja tytön kanssa päivystykseen ja siitä vielä illan päälle Ouluun, tyttö siirrettiin ambulanssilla, minä ajelin perässä. Lantiosta löytyi murtumia, jotka eivät onneksi lopulta vaatineet toimenpiteitä eivätkä aiheuttaneet juurikaan kipua, mutta viisi yötä oltiin Oulussa. Erilaisten kuvausten ja kirurgien pohdintojen jälkeen tuli perjantaina lupa lähteä sauvojen kanssa liikkeelle jotta nähtiin aiheutuuko siitä kipua ja maanantaina kun kirurgit tekivät lopullisen päätöksen ettei toimenpiteitä tarvita, päästiin kotiin. Nyt sitten pikkuhiljaa liikuskellen odotellaan että lantio paranee, kuulemma entiselleen ♥ Ensi viikolla takaisin kouluun :)

Tässä tilanteessa oli onni että työt ovat tauolla, joten pystyin olemaan sairaalassa mukana. Lauantaina kävin mutkan kotona hakemassa vähän vaatteita ja muuta tarpeellista. Hätäisimmät hankinnat tein heti torstaina Oulusta. Ja kyllä ajattelin että saa tosiaan olla kiitollinen että näinkin isossa perheessä ollaan säästytty isommilta haavereilta ja muilta terveyshuolilta. Perheen ainoa, aiempi sairaalareissukin oli tällä samalla tytöllä alle 2-vuotiaana, kun sairasti vähän kovemmin vesirokkoa. Toki päivystyksessä on jouduttu jonkun kerran käymään ja pari murtumaakin on ollut mutta se on lopulta seitsemän vilkkaan lapsen kanssa vähän ♥

~Hannele~