Ensimmäinen talvireissu retkeilyautolla

Hiihtolomalla teimme ensimmäisen talvireissun syksyllä ostamallamme retkeilyautolla. Vähän etukäteen jännitti miten talvimatkailu sujuu ja jännitystä lisäsi se, että juuri reissumme ajalle lupasi säätiedotus kovia yöpakkasia. Mutta kaikki meni hyvin, mainiosti tarettiin nukkua ja auto lähti aina käyntiin. Keskimmäinen yö kolmesta oltiin sähköissä, jolloin saivat akutkin latautua kunnolla.

Ensimmäisenä iltana ajoimme Iso-Syötteelle  ja kävimme ihailemassa täysikuun valaisemaa maisemaa huipulta. Yöksi ajoimme luontokeskuksen parkkipaikalle. Aamulla kävin hakemassa luontokeskuksesta meille tuoreet, vielä lämpimät munkit ja alueen retkeilyreittien esitteitä. Valitsimme päivän retkikohteeksi Teerivaaran kierroksen, joka lähti juuri siitä samaiselta parkkipaikalta. (Jäi tosiaan retkeilyt koko reissulla vähemmälle kuin oli alunperin tarkoitus, koska aamuisin pakkanen oli niin kireää) Reitti oli merkitty lumikenkäreitiksi, mutta sitä oli niin kovasti kuljettu että helpompi ja nopeampi oli kiertää ihan kengillä. Illan päälle ajelimme Ranuan kautta Rovaniemelle ja piipahdimme Joulupukin pajakylän alueella. Pajakylää vastapäätä oli Bestpark-alue ja koska yölle lupasi lähemmäs 30 astetta pakkasta, päätimme laittaa 25€ siihen, että saimme käyttää sähköä, saunaa, suihkua ja wc:tä. Ei ollut sauna kovinkaan iso, mutta olipa vain mukava istua saunan lauteilla kun ulkona pakkanen paukkui. 

Seuraavana päivänä ajelimme Rovaniemeltä kohti Pelloa. Matkalla etsin Retkipaikka-sivustolta sopivaa pientä retkikohdetta ja huomasin, että ihan tien varresta lähtee Eeron polku joka on hiihtäjä Eero Mäntyrannan elämänvaiheista kertova luontopolku Pallistajavaarassa. Vaaran laelle kulki helposti kengillä mentävä polku, joka oli aika kovaa nousua mutta perillä maisemat palkitsivat! Ylhäällä oli laavu, puuliiteri ja huussi sekä jo käytöstä poistettu näkötorni. Reitti olisi kulkenut toista kautta takaisin, mutta siinä oli ollut liikennettä sen verran vähän että lumikengät olisivat olleet tarpeen. Päätimme siis palata evästauon jälkeen samaa reittiä takaisin. Meillä oli kyllä mukana kahdet lumikengät, liukulumikengät ja eräsukset mutta tosiaan pakkasista johtuen niitä ei tullut ollenkaan käytettyä kun retkikohteiksikin valikoituivat suositut, valmiiksi hyvin poljetut reitit. Pellon kautta ajelimme yöksi Aavasaksalle.

Seuraavana aamuna kävimme ihailemassa Aavasaksan maisemia näkötornista ja näköalapaikoilta. Keisarinmajan ovet olivat näin talvella kiinni. Aavasaksa on eteläisin paikka, jossa näkee juhannuksen aikaan keskiyön auringon ja se olisikin joskus kiva käydä kokemassa. Aavasaksalta ajoimme sillan yli Ruotsin puolelle ja menimme sieltä kautta Haaparantaan tuliaisostoksille. Matkalla kotiin ehdimme vielä juuri ennen auringonlaskua piipahtaa Iin Wanhassa Haminassa. Se myös on paikka, jossa pitäisi käydä kesäaikaan, mm. kävelemässä alueella kiertävä Ruustinnan polku.

Illaksi kotiin ajellessa totesimme, että kyllä menee reissussa kolme vuorokautta nopeasti! Ei melkein malta odottaa, että taas päästään retkeilemään :)

Kivaa viikonloppua ja alkavaa huhtikuuta!

~Hannele~

Retkiruokaa, köyhät ritarit

Yksi parhaista lapsuudesta asti kulkeneista herkuista ovat köyhät ritarit. Lapsena päälle ripoteltiin useimmiten vain sokeria mutta jos herkuteltiin oikein kunnolla kermavaahdon ja hillon kanssa, meillä puhuttiinkin rikkaista ritareista. Olikohan muilla samoin? Köyhät ritarit ovat myös oivallinen retkiherkku ja viikonloppuna kävinkin laavulla paistamassa niitä ja kuvaamassa videon. Olen nyt mielenkiinnosta kokeillut tehdä videoita asmr-tyyppisesti eli tekemisen äänet kuuluvat musiikin ohella. Samalla kun video on informatiivinen, se ehkä myöskin rentouttaa :)

~Hannele~

Kuurankukkia

Löysin luonnoksista marraskuisen retken kuvia, joiden julkaisu on silloin jäänyt joulukalenterin jalkoihin. Päätin julkaista tähän väliin vaikka kuvien säätila ei ihan ajankohtainen olekaan. Loka-marraskuussa luonto olikin ihan uskomattoman kaunis todella pitkään. Silloin ei ollut lunta. mutta puissa oli välillä todella paksukin huurrekerros. Nyt on lunta, mutta tuuli on taas tyhjentänyt puiden oksat. Retkeily on ollut ihan liian pitkään tauolla, ja ajattelin että voitaisiin huomiselle suunnitella vähän ulkoilua. Viime talvena hankitut lumikengät ja liukulumikengät olisi myös jo korkea aika ottaa tällekin talvelle käyttöön!

Rentoa lauantai-iltaa!

~Hannele~

Ensimmäinen reissu retkeilyautolla

Vielä syksyinen retkipostaus ennen kuin siirrytään joulutunnelmiin. Huomenna on jo ensimmäinen adventti ja ensi viikolla starttaa blogin perinteinen joulukalenteri, joka on jatkunut jo vuodesta 2011!

Syyskuussa hankimme retkeilyauton ja vasta lokakuussa ehdimme sillä viikonlopun mittaiselle reissulle. Selvisimme matkaan vasta puolen yön lähestyessä perjantai-iltana ja ajoimme nukkumaan Koitelinkoskelle Kiiminkiin. Aamulla mietimme, mihin suuntaan lähtisimme ja päätimme jatkaa kohti Pudasjärveä. Matkalla etsin käymisen arvoisia kohteita ja ajelimme kohti Syötettä.

Matkan varrelta bongasin Hampusvaaran ja poikkesimme sinne. Vain n. kilometrin mittainen rengasreitti on sopiva kohde ohikulkumatkalla. Polku vie osittain portaita pitkin vaaran päälle ja sen varrella voi ihastella jylhiä kallioita. Vaaran päältä avautuvat maisemat Iinattijärvelle ja sieltä löytyy laavu tulipaikkoineen. Laavulta polku lähtee kiertämään takaisin alas. 

Seuraavaksi kohteeksi olimme ajatelleet Teerivaaraa Iso-Syötteen vieressä, mutta Hampusvaaran laavulla paikallinen perhe suositteli Kupsonvaaraa, jota olin ajatellut myös yhdeksi vaihtoehdoksi. Niinpä palasimmekin takaisin päin ja lähdimme ajamaan kohti Puolankaa. Jaurakkajärven kylän kupeessa kohoavan Kupson kutsu-reitistöjä ylläpitää Korpisen kyläseura ja valittavana on kolme eri mittaista reittiä, Keidas, Lumous ja Elämys. Me valitsimme Lumouksen, joka rengasreittinä oli 5-6 km. Välillä oli kovasti nousua, mutta näköalapaikalta avautuvat maisemat palkitsivat vaivan. Surullisen selvästi tosin näkyivät Paula-myrskyn aiheuttamat tuhot. Näköalapaikalla oli myös hieno kota. Matkan varrella yllätyimme, kun yhtäkkiä edessä oli levähdyspaikka, jossa kirkas lähdevesi suihkusi putkesta! Kupson kutsun paras anti, nimensä veroinen Elämys oli kuitenkin vielä edessä. Kaikki kolme reittiä kulkevat Elämyksen kautta ja sieltä löytyi laavun ja huussin liesäksi vapaassa käytössä oleva erämaasauna! Tokihan käytimme tilaisuuden hyväksemme ja laitoimme saunan lämpenemään, sopivasti vesisadekin alkoi juuri kun tulimme Elämykselle, joten mikäpä siellä oli pidellä sadetta. Saunan viereen tuli myöskin lähdevesi ja se lämpeni kiukaan vesisäiliössä. Meillä kului saunaa lämmittäessä ja saunoessa 2-3 tuntia, mutta koko aikana siellä ei käynyt ketään muita. Ilta ehti jo pimetä, mutta loput 1,3 km autolle oli otsalamppujen valossa helppo kulkea, kun reitti oli merkitty myös heijastimin. Erämaasauna oli niin hieno kokemus kyllä, että jäi varmasti ikuisesti mieleen!

Kupsolta ajelimme ensin Puolangan keskustaan ja siitä yöksi Hepokönkään parkkipaikalle. Sunnuntaiaamuna satoi vettä, mutta lyhyt kävely Hepokönkäälle oli aivan sopivaa sadepäivän puuhaa. Sateisesta lokakuun sunnuntaista huolimatta paikalla oli ihmeenkin paljon väkeä ja nuotiopaikalla oli istumapaikat tehokkaassa käytössä. Hepoköngäs (aiemmalta nimeltään muuten Hevompersie) on valittu Retkipaikan vuoden 2022 retkipaikaksi. Erityisen kiitettävää Hepokönkäällä on se, että reiti näköalapaikoille on rakennettu esteettömiksi.

Hepokönkäältä matka jatkui kohti kotia, mutta vielä poikkesimme matkalla Rokuan kansallispuistossa ja kiersimme 6,2 km pitkän Syvyyden kierroksen. Rengasreitti vie Rokuanhovin läheisyydestä Syvyyden kaivolle ja takaisin. Syvyyden kaivo on Suomen syvin luonnontilainen suppa, (eli jääkauden aikana harjuun syntynyt kuoppa) ja sen pohjalla on pieni suo. Tälle reitille pääseminen vaati hieman vaivaa, kun lähtöpaikkaa ei meinannut löytyä. Toisen retkiporukan kanssa aikamme etsittiin ja viimein alkoi löytyä puista sinisiä merkkejä. Itse reitti oli hyvin merkitty mutta lähtöpaikalle saisi olla parkkipaikalta opasteet.

Olipa lyhyt, mutta tehokas ja aivan huippu reissu. Innolla jo odotan kevättä ja uusia seikkailuja retkeilyautolla. Toki talvellakin voisi reissata, mutta en usko että ihan helposti tulee ainakaan kovilla pakkasilla lähdettyä. 

Sellainen, aika nopea kurkkaus vielä syysretkeilyyn.

Mutta nyt voikin sitten jatkaa ihan jouluteemoilla :)

~Hannele~