Retkellä, osa 2

Lapsuuden kotikyläni läpi kulkee pikkuruinen joki, jota myös ojaksi kutsutaan.

Kylän laidalla, ennen kuin peltoaukea alkaa, on joessa koski ja suorastaan

taianomainen salainen satumetsä. Siellä on lapsuudessa ja nuoruudessa kuljettu monet

 kerrat. Lapsena vähän aremmin, muistan että näkillä oli peloteltu hyväksi :D 

Koskessa on ollut aikojen saatossa neljä eri myllyä, joista kolme samanaikaisesti

toiminnassa. Minun aikanani ei myllyistä ole ollut enää muuta näkyvää merkkiä kuin

myllynkivet lapsuudenkotini pihalla. Tulvan aikaan pikkuruinen joki on toiminut

myös uittokanavana vuosikymmenten ajan 1940-luvulle asti.

Tänään olimme isällä ja äidillä ja kävimme samalla kuopuksen ja veljenpojan kanssa 

pienellä retkellä koskella. Vähitellen alkanut tihkusade ei haitannut, vaan se ja

hiljalleen hämärtyvä ilta tekivät tunnelmasta vieläkin salaperäisemmän. 

Kuvat eivät anna paljonkaan oikeutta tälle paikalle mutta koskella on myös

geokätkö, jota etsiessään pääsee ihailemaan tuota kaunista pientä koskea.

Koska retkellä kuuluu olla eväät, nappasimme taskuun punaposkiset omenat joita

mummulan kuisti oli pullollaan. Ne olivat tuliaisia minun mummuni syntymäkodin

pihalta Etelä-Pohjanmaalta ja iso kassillinen lähti mukaan myös kotiin.

Omenaherkkuja luvassa taas :)

~Hannele~