Kevät ei ole vielä yhtään pidemmällä kuin ottaessani tämän postauksen kuvia helmikuussa, joten kukaanhan ei huomaa että julkaisuun meni melkein kaksi kuukautta! En toki ole velvollinen kenellekään, mutta onhan paljon luontevampaa jakaa näitä talvisia kuvia, kun ulkona näyttää edelleen aika lailla samalta 😁 (Nyt kyllä jopa minulle riittäisi tuo lumen tulo...) Postauksen kuvat on otettu eräänä helmikuisena vapaapäivänä, kun sain aamusta idean lähteä tutustumaan Lampinsaaren kylään. Olin vuosien varrella ajanut kaksi kertaa Lampinsaaren läpi, siinä kaikki kosketukseni kylään. Mutta jokin tuossa erikoislaatuisessa kylässä on kiehtonut sen jälkeen kun olen sen historiasta kuullut ja kun somessa tuli välillä vastaan Ravintola Kaivoksen mainoksia, päätin viimein lähteä tutustumaan ja katsomaan kylää vähän niin kuin turistin silmin.
Lampinsaari on Vihannin (nykyisin Raahen) kylä, joka on syntynyt Outokumpu Oy:n toimesta kaivostoiminnan ympärille 1950-luvulla. Kylään rakennettiin kaivoksen työntekijöille asunnot, koulu ja muut palvelut. Lampinsaaresta löytyi vuosikymmenten varrella niin omat kaupat, pankit kuin terveyspalvelutkin. Kylän erikoisuus oli se, että opettajia ym. lukuun ottamatta kaikki kylän asukkaat olivat kaivosyhtiön työntekijöitä tai heidän perheitään. Lukemani mukaan vielä 1970-luvulla on ollut vahva "kastijako" johtajiston ja tavallisen työväen kesken ja he myös asuivat eri puolilla kylää. Kaivostoiminnan loppuminen 1990-luvulla on hiljentänyt rajusti kylää, jonka asukasluku on pudonnut huippuvuosien 1200:sta n. kolmeen sataan.
1960-luvulla rakennettu Kaivoshovi toimi kylän keskuksena, jossa on järjestetty juhlia, keilattu, katsottu elokuvia ym. mutta ajan saatossa on Kaivoshovi hylätty ja rapistunut, ikkunatkin rikottu. (Mielenkiintoinen juttu löytyy IS:n sivuilta) Kaupparakennukset ovat tyhjillään ja katujen varsilla on monia hylättyjä taloja. Mutta löytyy kylästä toki elämää, taloja remontoidaan ja sinne on muuttanut myös uusia asukkaita, nuoriakin perheitä. Lampinsaaren koulu lakkautettiin vuoden 2020 joulukuussa, mutta rakennus on herännyt uudelleen henkiin leiri- ja lomakeskus Gunnarin kartanona, jonka alakerrassa on myös Ravintola Kaivos. Kesäaikaan kylässä voi majoittua myös Camping-alueella ja uida maauimalassa. Kylätalo Kuprikan yhteydessä on monenlaista toimintaa, sieltä voi mm. vuokrata sepän pajaa.
Ajelin Lampinsaareen ja laitoin navigaattoriin Ravintola Kaivoksen osoitteen. Löysin koulun ja kuvan perusteella takapihan puolelta oikean ovenkin. Lounasaika oli juuri alkanut ja tarjolla oli erittäin hyvää perinteistä kotiruokaa, eikä 9€ lounaasta jälkiruokineen ollut ollenkaan paha hinta. Sattumalta kanssani samaan aikaan tuli syömään Gunnarin kartanoa pyörittävän, Lampinsaaren koulun kannatusyhdistyksen puuhanainen. Ja kun molemmat olimme puheliaita ihmisiä, sainkin yllättäen yksityisen esittelykierroksen koulun sisätiloissa! Gunnarin kartano on saanut nimensä kaivoksen johtajalta, Gunnar Laatiolta. Entisiin koulun tiloihin on remontoitu tyylikäs respa ja erilaisiin tarpeisiin sopivia majoitustiloja: 1-3 hengen huoneita, kokonainen huoneisto 6:lle ja erityisesti leirikäyttöön sopivia makuusaleja kerrossänkyineen. Kokoustilat ja yhteisiä tiloja majoittujien käyttöön löytyy myös. Koko koulunkin voi vuokrata esim. leiri- tai juhlakäyttöön. Lisätietoa majoituksista löytyy täältä. Remonttia rakennuksessa on tehty vuoden ajan ja vaikka sitä on tehty pienellä budjetilla ja kierrätyskalustein, tunnelma oli raikas ja viihtyisä. Monta kertaa tuli spontaanisti: Wau! Täältä löytyy hyvä juttu Gunnarin kartanosta.
Esittelyn jälkeen lähdin vielä kävelykierrokselle. Kylä on helppo kiertää kokonaan ja vaikka useampaankin kertaan kävelemällä, sen verran kompakti paketti se on. Katujen varsilla on keskenään samanlaisia, sympaattisia paritaloja. Nuo kadut sekä pienten kerrostalojen parvekkeet toivat minulle mieleen Ilon Wiklandin kuvitukset esim Lotta-kirjoissa!
Lampinsaaren ympäristö tarjoaa myös retkeilymahdollisuuksia, joten joku kerta täytyy ajella uudestaan ja käydä tutustumassa myös niihin. Sieltä lähtee myös pari Vihannin kinttupolkujen reittiä.
Kivaa loppuviikkoa!
Kauniita kuvia ja tuo pariskunnan kuva aivan söpö.Tulee kouluajat mieleen noista koulukuvista.
VastaaPoistaTäältä opettajat tekivät kuusikymmentäluvulla retken Vihannin kaivokselle. Äiti oli mukana hän kertoi, että hissillä menivät syvälle kaivokseen jossa heille esiteltiin kaivoksen toimintaa. Joku oli jäänyt pois kun ei uskaltanut tulla hissiin koska oli suljetun paikan kammoinen.
VastaaPoistaMukavan näköinen kylä ja Ihania kuvia. En oo koskaan käyny.
VastaaPoistaSuomalaissa kouluissa ja sotilaskasarmeissa on sellainen yhteneväisyys että olipa sitten missä päin tahansa suomea niin ne rakennukset, kuten tuokin koulu, muistuttavat toisiaan, liekö ollut vain yksi arkkitehti kouluja piirtämässä ja sit monistettu. Itse kävin yläastetta Vaajakoskella (pandan tehdaspaikkakunta) ja koulukuvat voisi olla sieltä, jopa rappauksen värisävy on sama. Kasarmeja koskee sama, tosin niistä tiedän että tietyllä ajanjaksolla valmistuneet on oikeasti vain yhden toimiston piirtämiä joita on sitten monistettu, hiemen muuteltu tarpeen mukaan. Mutta nämä koulujen yhteneväisyydet olen huomannut vast'ikään.
VastaaPoistabtw, luen tällaistä blogia, sua saattais kiinnostaa: http://odeamalia.blogspot.com/ sisustukseen liittyvä.
Kivaa tämä blogista toiseen loikkiminen, tulee luettua aika erilaisia blogeja ja päädyttyä ties minne:)
Hyvää viikonjatkoa, aouuu, t-Sus'