6.1.2020

Surun ja luopumisen aika


Ei yllättäen, äkkiä kuitenkin
hiljeni sydän kultainen.
On vain hiljaisuus ja suru sanaton,
mutta tiedämme, sun hyvä olla on.

Perjantaina  jouduimme luopumaan rakkaasta appiukosta, mieheni isästä
ja lasten papasta. Mennyt viikko on ollut raskas ja päivät ovat kuluneet
vähän sumussa. Pikkuhiljaa palataan takaisin normaaliin arkirytmiin ja
opetellaan elämään surun ja ikävän kanssa. Kauniit muistot kantaa ♥



~Hannele~

6 kommenttia:

  1. Otan osaa suruunne. Voimia teille!

    VastaaPoista
  2. Osanotto suruunne. Kauniit muistot lämmittävät vuosienkin päästä.

    VastaaPoista
  3. Miten minulla on mennyt tämä postaus ihan ohi? Lämmin osanottoni! Samoissa tunnelmissa itse perheineni olimme viime heinäkuussa. Muistot kantavat. <3

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa ♥