Tänä syksynä iski aivan järjetön syysväsymys, kovempana kuin koskaan ennen.
Muutaman viikon olisin voinut vaikka kaiken vapaa-ajan nukkua, ja nukuinkin
todella paljon. Tein päätöksen, että jos kerran nukuttaa niin nukun sitten, ilman
että stressaan siitä liikaa. Lenkillä olen käynyt muutaman viikon aikana vain kerran,
vanhimman tytön ja kuopuksen kanssa tehtiin muutaman kilometrin kävely.
Ensimmäinen kuva on siltä reissulta, siihen taisikin jäädä sen viikon kuvat ja
viikko kuvina-sarja jäi tauolle. Ehkä jo ensi viikolla saan molemmat sarjat uudelleen
käyntiin jotta ehtivät mennä loppuun ennen kuin joulukalenteri taas alkaa :)
Ai että, just nyt onkin tosi innostunut fiilis joulukalenterin suhteen, Pitäisi jo aloittaa
kuvaamaan varastoon muutamia postauksia. Nyt on luntakin taas vähän maassa,
helpottaa kummasti jouluisten kuvien ottamista. Huomisen vapaapäivän ja valoisan
ajan kotona yritän hyödyntää. Siitä puheenollen, olen kyllä tänä syksynä ollut
kiitollinen työstä, joka antaa enemmän kuin ottaa. Nimenomaan henkisesti,
toki fyysisesti erityisesti keittiöpäivät on raskaita myöskin siellä.
Pari viikkoa sitten otin käyttöön uudet vitamiinit, liekö niiden ansiota vai
alkaako tässä talven tulon myötä luonnostaan piristyä. Ainakin tuntuu että
virtaa alkaa taas löytyä enemmän. On kyllä kirittävää, muutaman viikon
löysäilyn jäljiltä riittää tekemättömiä töitä, auts!
Toisessa kuvassa on ensilumi. Sen jälkeen on tammi pudottanut lehtensä :)
Muutaman viikon olisin voinut vaikka kaiken vapaa-ajan nukkua, ja nukuinkin
todella paljon. Tein päätöksen, että jos kerran nukuttaa niin nukun sitten, ilman
että stressaan siitä liikaa. Lenkillä olen käynyt muutaman viikon aikana vain kerran,
vanhimman tytön ja kuopuksen kanssa tehtiin muutaman kilometrin kävely.
Ensimmäinen kuva on siltä reissulta, siihen taisikin jäädä sen viikon kuvat ja
viikko kuvina-sarja jäi tauolle. Ehkä jo ensi viikolla saan molemmat sarjat uudelleen
käyntiin jotta ehtivät mennä loppuun ennen kuin joulukalenteri taas alkaa :)
Ai että, just nyt onkin tosi innostunut fiilis joulukalenterin suhteen, Pitäisi jo aloittaa
kuvaamaan varastoon muutamia postauksia. Nyt on luntakin taas vähän maassa,
helpottaa kummasti jouluisten kuvien ottamista. Huomisen vapaapäivän ja valoisan
ajan kotona yritän hyödyntää. Siitä puheenollen, olen kyllä tänä syksynä ollut
kiitollinen työstä, joka antaa enemmän kuin ottaa. Nimenomaan henkisesti,
toki fyysisesti erityisesti keittiöpäivät on raskaita myöskin siellä.
Pari viikkoa sitten otin käyttöön uudet vitamiinit, liekö niiden ansiota vai
alkaako tässä talven tulon myötä luonnostaan piristyä. Ainakin tuntuu että
virtaa alkaa taas löytyä enemmän. On kyllä kirittävää, muutaman viikon
löysäilyn jäljiltä riittää tekemättömiä töitä, auts!
Toisessa kuvassa on ensilumi. Sen jälkeen on tammi pudottanut lehtensä :)
Tässä on välissä vietetty syysloma, josta loppuviikon 2 nuorinta viettivät mummulla
ja papalla. Keskiviikkona lähti sitten toiseksi vanhin poika kohti Espanjaa ja aloitti
maanantaina siellä työt. Aivan älyttömän haikeaa ja tokihan sitä aina huoltakin
kantaa ♥ Päällimmäisenä on kuitenkin ylpeys siitä, että hän hommasi itselleen töitä
ja lähti rohkeasti yksin katsomaan suurta maailmaa!
~Hannele~
Kaikki järjestyy omalla ajalla. Me vain mennään mukana 🧡 Tsemppiä syksyyn 🍂🍁🥰
VastaaPoistaNäin se menee, kiitos ♥
PoistaIhanat kuvat ♥ Hyvä että olet kuunnellut itseäsi ja nukkunut kun nukuttanut.
VastaaPoistaSe on kuin rahaa laittaisi pankkiin, kun huolehtii itsestään.
Kaunista talven alkua ♥
Niin olen ajatellut ♥ Ja nyt tosiaan on voinutkin nukkua, ku lapset ovat isompia :) Kiitos ♥
PoistaMinusta olet tehnyt oikein kun olet nukkunut kun olet tuntenut itsesi väsyneeksi. Ja hyvä jos sinulla on ollut siihen mahdollisuus. Minullakin on ollut välillä aikoja, että olen nukkunut tosi paljon päivällä, kun olen ollut niin väsynyt, etten olisi muuten selvinnyt. Tämä syksy on mennyt kyllä ilman pahempaa väsymystä. Olisikohan sillä osuutta asiaan kun sain kaksi rautatiputusta, kun Hb oli 87. Vaikka olen sairaanhoitaja ammatiltani, en ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta kuin rautatiputus, se on siis eri asia, kuin että tiputetaan verta. Miten ihmiset osaa vaatia itselleen sellaista, jos siitä ei edes kerrota.
VastaaPoistaAnteeks kun tuli tällainen romaani, mutta minulla on kauhea puheripuli, eikä ole oikeen puhekaveria, niin tulee kirjoitettua tänne kommentteihin.
Kauniita kuvia sitä saa syksyn ja talven yhtymäkohdassakin.
Oikein mukavaa torstai-iltaa sulle.
Sitä ehkä vanhemmiten oppii kuuntelemaan enemmän itseään :) En muista minäkään kuulleeni rautatiputuksesta, hyvä että sait siitä apua ♥ Täällä saa kyllä mielellään kirjoittaa vaikka pitkästikin, nyt vain jäänyt itsellä pitkään vastaamatta. Ajattelin sitten käyttää tähän kommentointiin elämäni ensimmäisen sairaslomapäivän :D
PoistaOi, miten kaunis tuo eka kuva. <3 Voimia sinulla, toivottavasti väsymys alkaa helpottamaan.
VastaaPoistaItse mietin samaa, että nyt olisi aika ottaa joulukuvia kun pari päivää saatiin nauttia valkeudesta. Mutta, työkiireiden vuoksi kuvaaminen jäi vain ajatukseski. No, kyllä tuota lunta varmasti taas satelee niin täytyypi silloin olla nopeampi liikkeissään!
Kiitos ♥ On kyllä selvästi alkanut helpottaa mutta vielä on matkaa. Tähän väliin vielä pieni kulkutautikin mutta jospa tämä tästä :) Minunkin oli niin tarkoitus ottaa lumisessa luonnossa joulukalenteria varten kuvia mutta mitä hullua, kun niin harvoin on valoisaan aikaan kotona :D
PoistaSyysväsymys on kyllä älytön. Itsekin olen siitä muutamana syksynä kärsinyt kovasti. Siksi blogissanikin on usein syksyllä hiljaista. Ei vain jaksa. Tämä syksy on ollut helpompi. Silti en ole saanut joulukalenteria alulle. Saapa nähdä, tuleeko mulla välivuosi. Väsymys väistyköön ja alkakoon joulun odotus! <3
VastaaPoistaMinulla oli tänä vuonna selvästi kovempi väsymys kuin aiemmin. En sitten tiedä annoinko vain itselleni nyt luvan siihen :) Ei ole täälläkään joulukalenteria valmisteltu, mutta jospa tänäkin vuonna perinne jatkuu :)
Poista