Ruskareissu Lappiin

 Tänä vuonna pääsimme taas ruskaretkelle Lappiin. Ajoimme toissa viikon perjantaina
Sevettijärvelle Semekurtan poroerottelupaikalle, joka on ilmeisen suosittu lähtöpaikka
Vätsärin pohjoispuolen erämaajärville. Olimme perillä yhden aikaan yöllä, joten nukuimme
yön autossa ja lähdimme aamupäivällä matkaan. Alunperin oli tarkoitus olla maastossa kaksi
yötä, mutta koska maanantain varhaisesta aamusta alkaen oli luvassa koko päivän jatkuvaa
sadetta, lyhensimme vaellusta. Lopulta olimme maastossa n. 40 tuntia ja kävelimme n. 20 km.

Meidän oli tarkoitus mennä mönkijäuraa pitkin suoraan Sollomusjärven autiotuvalle tekemään ruokaa,
 mutta lähdimmekin toista polkua ja tulimme Sollomuslompolon rantaan. Siinä nuotiolla ollessamme
tapasimme kaksi melontavaellusseuruetta, toiset olivat lähdössä, toiset tulossa. 

Alueella ei ole merkittyjä polkuja, mutta porojen tekemiä polkuja meni todella paljon. Se helpotti
kulkemista monin paikoin hankalakulkuisessa maastossa. Karttaa ja kompassiakin pääsimme
käyttämään moneen kertaan. Sollomusjärvelle jatkoimme metsän läpi suunnistaen ja vähän ennen
Sollomusjäven ja Kurttejärven välissä sijaitsevaa autiotupaa tulimme mönkijäuralle.
Melontaporukka oli ehtinyt jo käydä mökillä toteamassa vieraskirjasta että kolme päivää aikaisemmin
 oli joku haettu helikopterilla vatsataudin takia. Päätimme varmuuden vuoksi jättää mökillä käynnin
 väliin, kun emme kuitenkaan aikoneet siellä nukkua. Suunnitelmissa oli kiertää Kurttejärvi ja sen
 rannasta löysimme hyvän leiriytymispaikan. Aamulla teltasta herätessä oli ihan maaginen tunnelma.
 Maa oli kuurassa ja järven pintaa peitti upea usva. Oli niin kaunista että melkein itketti!

Sää oli lauantaina ja sunnuntaina ihan täydellinen, ja pulahdettiinkin vaikka vesi oli jääkylmää.
Aamupala ja lounaskin tehtiin leirissä ja vasta iltapäivän puolella lähdimme jatkamaan matkaa.
Suunnistimme pikkuhiljaa Pätsikotajärven rantaan. Alunperin tarkoitus oli kiertää sekin järvi ja
olla sen rannalla toinen yö. Mutta koska päätimmekin lähteä sateen alta pois, ylitimme Kurttejärven
ja Pätsikotajärven välisen puron ja lähdimme rantaa pitkin kohti järven toista päätä. Ylityksiä tuli
matkan varrella vastaan jonkin verran, mutta kaikki olivat sellaisia että pääsi kiviä pitkin kuivin
jaloin yli. Toki kantamusten kanssa vähän jännitti, mutta kastumatta selvittiin.

Iltapimeällä istuimme vielä viimeisillä tervastulilla ja teimme ruokaa ennen reilun neljän tunnin
patikointia autolle. Jos olisimme tienneet kuinka haastavaa maasto on sillä mönkijäuralla,
emme välttämättä olisi otsalamppujen valossa lähteneet sitä kulkemaan :D
Todella kivikkoista ja paljon ylityksiä, välillä oli hankala kivikon keskellä erottaa, mihin reitti
jatkuu. Se oli merkattu maalilla myös puihin, mutta niitä merkkejä oli aika harvassa.
Mutta niin vain lopulta, kolmelta yöllä selvittiin autolle ja juuri kun päästiin makuupusseihin,
alkoi sataa ja satoikin käytännössä seuraavat 15 tuntia. Vähän harmitti että vaellus jäi aiottua
 lyhyemmäksi, mutta se ei harmittanut kuitenkaan että tulimme sateen alta pois.

Seuraavana päivänä kropassa tuntui, joten sadepäivä oli oikein sopiva lepoon. Ajoimme ensin
aamukahville Sevettijärvelle, Sevetin baariin. Siinä lähistöllä pyörähdimme Kolttien
perinnetalon pihapiirissä, mutta itse museo olisi ollut auki vasta seuraavana päivänä.
Ihailimme ajellessa maisemia autosta ja pysahtelimme rantapaikoissa.
Ja pikainen vierailu Saamelaismuseo Siidaan mahtui päivään myös ennen sulkemista. Siellä täytyy
 käydä joskus uudelleen ajan kanssa. Maanantaina haimme valmista ruokaa ja illalla teimme sopivan
verryttelykävelyn lähellä Inarin keskustaa olevalle Jäniskoskelle. Siihen mennessä sadekin oli
 lakannut. Kosken rantaan menee helppokulkuiset, esteettömät reitit ja kosken yli on tehty riippusilta.
Joen toisella puolella oli hieno laavu, puucee ja puuliiteri.

Seuraavana aamuna ajelimme Saariselälle aamukahville ja kävimme myös Kaunispään huipulla autolla.
Ennen kotimatkaa kävimme kävelemällä huiputtamassa Kiilopään, jonne johtaa 2,5 kilometrin 
mittainen polku. Paikka on eritisesti ruska-aikaan ilmeisen suositu kun palatessamme puolen
päivän aikaan autolle, oli parkkipaikka täyttynyt lähes ääriään myöten. Se oli hassua, että
vaikka kuljimme niin paljon porojen polkuja pitkin, näimme poroja vasta paluumatkalla autosta.
Ainoastaan yhden pienen poron pääsin kuvaamaan kun sattui sopiva paikka pysähtyä.

Jospa ensi vuonna taas päästään katsomaan Lapin ruskaa ja toivon mukaan silloin teemme
myös useamman yön vaelluksen. Mehän emme ole erityisen kokeneita vaeltajia, vaikka
erätaidot on hallussa. Mutta tämän jälkeen uskallamme lähteä kyllä ihan helposti esimerkiksi
kolmen yön reissulle. Omat rinkat täytyy vuoden aikana hankkia. Nyt lainasimme pojalta
rinkan ja toisena oli iso reppu. Niitä vaihtelimme matkan varrella jonkin verran.
Pieneen tilaan menevät ilmatäytteiset patjat toisivat myös nukkumismukavuutta.
Meidän ilmatäytteiset patjat ovat niin isot että talvisilla yöretkillä ne ovat kulkeneet
helposti pulkissa mukana, mutta ei niitä kantamalla voi kuljettaa
Nyt meillä oli vain ne perinteiset vihreät alustat, joilla aina lapsena ja nuorena nukuttiin.
Mutta silloin kyllä nukuttiin niillä paremmin kuin nyt aikuisena :D

~Hannele~

Voileipäkakku kinkkutäytteellä

 Kuvasin vihdoinkin voileipäkakun ohjeen videolle, kun se on ollut mielessä jo
vuosikaudet. Vähän hankalaa oli tehdä ja arvioida täytteet noin pieneen
kakkuun mutta ihmeen hyvin osui määrät kun ei jäänyt kuin vähän leivän päälle
maistettavaa. Senkin olisi varmasti saanut halutessaan kakun väliin.
Yleensä tulee voileipäkakkuja tehtyä vain juhliin ja vaikka ei olisi kuin oma väki paikalla
niin saa aina olla isompi. Mutta videolle tein tuollaisen pienemmän version, joka varmasti
on monen tarpeeseen sopivan kokoinen. Ja ohjetta voi suurentaa tarpeen mukaan. 

Voileipäkakuissa käytän yleensä monivilja-paahtoleipää. Tai jos vehnäleipää niin
laitan joka toisen kerroksen tummempaa ettei tule ihan höttöistä kakkua.

En muistanut blogia varten ottaa ollenkaan kuvaa kakusta ennen kuin se oli aloitettu,
joten tein postauksen kuvitukseksi tuollaisen kollaasin niistä kuvista mitä sattui olemaan.
Vielä löytyi omalta pihalta koristeeksi salaattia, persiljaa ja herneenversoja :)

~Hannele~

Syyskuu, vuosi palapeliä

 Vuosi sitten löysin kauniin palapelin, jossa on luontoaiheiset kuukaudet. Sain idean tehdä sitä
kuukausittain ja ottaa aina ajankohtaan sopivan kuvan. Vielä en ole kasannut koko palapeliä yhteen,
ja voikin olla että kaikki kuukaudet kootaan yhteen sopivasti vasta joulun välipäivinä.

Viime viikonlopun ja alkuviikon olimme ruskaretkellä Lapissa, seuraavaksi tulossa postaus siitä :)

Aurinkoista lauantaita!

~Hannele~

Upea, sumuinen aamu

 Parasta syksyssä ovat sumuiset aamut, ja on onnenpäivä jos ne sattuvat niin, ettei ole heti aamulla
töihin menoa tai muuta kiirettä. Tällä viikolla sain juuri sellaisen aamun ja ehdin nauttimaan
varhaisesta hetkestä ennen kuin aurinko tuli pikkuhiljaa esiin sumun keskeltä ♥

~Hannele~

Elokuun muistoja

 Elokuu vaihtui syyskuuksi ja vaikka elokuu oli enimmäkseen aika viileä ja sateinen, se päättyi lähes
 hellelukemissa. Ei ollut tänä vuonna Perttulin pikkukesää, mutta saatiin pikkukesä kuitenkin vielä.

Elokuussa palasimme arkeen ja kuopus aloitti ammatilliset opinnot. On tuntunut kyllä jotenkin
hassulta, ettei meillä ole enää peruskoululaista. Kun kuitenkin 20 lukuvuotta kesti meidän lasten
peruskouluaika yhteensä. Mutta niin se elämä kulkee eteen päin, Lapset ovat pian kaiki aikuisia
ja perhe kasvaa. Viikko sitten juhlimme kahden heinäkuussa syntyneen lapsenlapsemme yhteisiä
ristiäisiä. Nyt taitaakin olla hetki taukoa juhlien järjestämisestä. Tai mistä sitä koskaan tietää :D

Teimme vanhimman tytön kanssa päivän reissun Ouluun ja sattui niin kaunis päivä.
Kävimme aamupalalla Tähtitornin kahvilassa, lounaalla laivaravintola Bootissa ja
vohvelikahvilla Koivurannan kahvilassa. Pikisaaressa vierailimme
Merimiehenkotimuseossa ja kävelimme torilla ja kaupungilla.
Kaupungeissa on ihana käydä etenkin kesäisin nauttimassa tunnelmasta, mutta
sitten onkin taas mukava palata kotiin lähelle maaseutua.
Miehen kanssa kävimme Kokkolassa, jossa vierailimme mm. Luonnontieteellisessä
museossa. Kävimme myös kävelemällä ihastelemassa Suntinrannan venevajoja.

Vaikka kesän loppuessa on aina haikeus, nautin myös syksyn päivistä ja erityisen
paljon sumuisista aamuista. Niitä on ollutkin jo useampi ♥

~Hannele~

Omenapiirakka kauramurulla

 Olen tämän omenapiirakan ohjeen jakanut joskus aikaisemminkin. Mutta kun nyt tässä
aletaan elämään omenoiden sesonkiaikaa niin jaan uudestaan kun viikolla kuvasin
ohjeen videollekin. Tällä piirakalla lähtee makean nälkä hetkeksi :)
Raparperi sopii hyvin täytteeksi myös.

Omenapiirakka kauramurulla

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1 dl maitoa tai vettä

1½ tl vaniljasokeria

1½ tl leivinjauhetta

2½ dl vehnäjauhoja

75g sulatettua voita

omenaviipaleita ja kanelia

50g voita

50ml sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 dl kaurahiutaleita

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi. Vaahdota kanamunat ja sokeri.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos muna-sokerivaahtoon vuorotellen maidon/

veden kanssa. Lisää lopuksi sulatettu voi. Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun 

piirakkavuokaan. Kuori ja viipaloi omenat. Lisää taikinan päälle ja ripottele pintaan kanelia.

Sulata kauramurua varten voi ja lisää sekaan muut aineet. Ripottele seos päällimmäiseksi

vuokaan.Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Ohjeen kaksinkertaistamalla tulee pellillinen.

Tunnelmallista venetsialaisiltaa!

~Hannele~

Retkeilyautolla Pohjois-Norjassa

Heinäkuussa teimme taas reissun Pohjois-Norjaan retkeilyautolla miehen kanssa, niin kuin parina
 edeltävänäkin kesänä . Sitä ennen oli kymmenen vuoden tauko Norjan reissuissa. Mietimme,
otetaanko suunnaksi Varangin niemimaa, joka meillä on vielä käymättä vai ajetaanko Ruotsin
läpi Mo i Ranaan ja siitä ylös päin. Jälkimmäinen vei voiton tällä kertaa. Mo i Ranaan oli tarkoitus
 mennä sen alapuolelta, mutta tietöiden vuoksi päätimme Arvidsjaurista ajaa Norjan puolelle Arjeplogin
 kautta. Ajelimme pikkuhiljaa Skibotniin ja siitä Kilpisjärven kautta Suomeen. Yhtenä päivänä tulimme
 vastakkain vanhimman poikamme kanssa ja söimme yhdessä ennen kuin lähdimme molemmat
 jatkamaan matkaa. Hauska sattuma, että menimme lähes saman reitin vastakkaisiin suuntiin.

Reissuun kului 7½ vuorokautta ja kilometrejä kertyi 2760. Pysähtymispaikat valitsimme aika usein sen
 mukaan, voiko kalastaa. Ei toki läheskään aina. Itse en kyllä kalastanut, vaan pidin seuraa ja tutkin
 ympäristöä. Ja aika usein hoidin muonituspuolesta. Välillä saimme toki kalaakin syödäksemme,
vaikka suurin osa seistä ja turskista pääsivät takaisin vapauteen.

Tällä reissulla emme käyneet ollenkaan kiipeilemässä, ehkä lämmin sää teki sen, ettei sellaiseen ollut
nyt yhtään hinkua. Rentoilun, kalastuksen ja maisemien ihailun merkeissä kului siis tämä reissu.

Laitan kokeeksi tuonne kuvien väleihin tekstiä paikoista, jospa ne sieltä löytyvät.

Ensimmäinen kuva on jostain päin Ruotsin Lappia jaloittelutauolta, ehkä Arjeplogin suunnalta.

Tänä vuonna näkyi tuntureilla ja vuorilla enemmän lunta, kuin aikaisempina vuosina. 
Kevät ja alkukesä olivat siis tainneet olla sielläkin kylmiä. Helteet alkoivat kun olimme siellä,

mutta meidän kohdalle sattui vain yksi yli 30 asteen päivä, ennen kuin siirryimme pohjoisempaan.
Kovemmat helteet jäivät meidän osalta Saltstraumeniin, mutta lämmintä oli kuitenkin.

Heti kohta Norjan rajan ylityksen jälkeen vasemmalla puolella, lähellä tietä on riippusilta,

josta voi ihailla rotkoon katoavaa jokea. En tähän hätään löytänyt paikalle nimeä. Tien varressa
oli levikkeet ja norjalaisia autoja rivissä, taisivat olla mökkiläisiä. Mietimme vain että riippusiltaa
pitkinkö vievät tavarat ja kaikki tarvikkeet mökeilleen joita näkyi joen toisella puolella?

Mo i Ranan kaupunkiin emme tarkemmin tutustuneet,vietimme vain jonkun hetken pienvenesatamassa.
 Sielläkin tuli minkki kurkkimaan ihan viereen rannassa, samoin kuin vastaavanlaisessa satamassa viime
 vuonna ja myöhemmin vielä toisessa satamassa. Ehkä niille löytyy satamasta hyvin ruokaa ja ovat
 tottuneet ihmisten pyörimiseen siellä. Satamat, erityisesti pienet, vetoavat minuun aina erityisesti.
Ehkä vielä joskus meilläkin on sellainen vene, jolla lähdetään nauttimaan meri-ilmasta.

Ainut etukäteen mietitty kohde oli Marmorslottet, lähellä Mo i Ranaa. Sinne menee hidaskulkuinen ja
 viimeisten kilometrien osalta kuoppainen tie, joka kulkee pitkälti turkoosin Langvatnetin rantaa.
Mutta matka on vaivan arvoinen. Reilun kilometrin kävelymatka parkkipaikalta on muuten helppo,

 mutta ihan lopussa on todella jyrkkä lasku. Perillä odottavat turkoosin veden muovaamat, upeat kalliot.

 Glomåga-joen vesi tulee Svartisen-jäätiköltä, jossa käyntiä mietimme myös mutta tyydyimme
 kuitenkin tällä kertaa ihailemaan jäätikköä sen pohjoispuolelta, josta se näkyy tielle.

Norjassa tajuaa erityisen hyvin sen, kuinka valtava voima vedellä on.

Ajoimme Mo i Ranasta Saltstraumeniin rantareittiä fv17, kun toinen reitti oli jo kertaalleen ajettu.

Matkalla oli kaksi lauttamatkaa ja kolmanteenkin oli mahdollisuus mutta kiersimme sen tien kautta,
jotta pääsimme näkemään Svartisen-jäätikön. Tuolla pätkällä oli tähän saakka pisin tunneli (7624m),

joka kulkee jäätikön alta. 

Reissun kovin hellepäivä kului Valnesvatnet-järven rannalla. Sinne putosivat myös talviturkit.

Oli sunnuntai ja väkeä oli rannoilla todella paljon. Norjassa kaupat ovat kiinni sunnuntaisin ja
huomaa selvästi että ihmisillä on silloin vapaapäivä. Minulle sopisi oikein hyvin, että Suomessakin
olisi edelleen niin. Lähdettäsiin vaikka kylään eikä kauppoihin :D

Saltstraumenissa oli tietysti pysähdyttävä matkan varrella. Viime vuonna olimme siellä yötäkin,
mutta nyt kävimme vain kävelemässä rannalla ja katsomassa pyörrevirtauksia.

Park4night-sovellusksen kautta löysimme suurimman osan yöpaikoista. Olimme puskaparkeissa
kaikki yöt. Kivoja paikkoja löytyi tälläkin reissulla. Emme ole koskaan olleet yhtään yötä
 leirintäalueella Norjassa. Peseytyminenkin hoituu näppärästi retkisuihkun ja suihkuteltan kanssa.

Bognesissa meille sattui pikku hupsis ja ajoimme ajatuksissamme väärään lauttajonoon. Oli tarkoitus
mennä Narvikin suuntaan mutta menimmekin sitten Lødingeniin. No, ei haitannut yhtään. Tulipa taas
mentyä uusia reittejä, eikä ylimääräistä matkaa tullut juurikaan. 

Yhden yön kävimme Mjøsundbruan kupeessa. Viime vuonna viivyimme siinä kaksi yötä kalastellen.
Nyt emme lähteneet kiertämään Andørjan saarta, kun se viime vuonna tuli kierrettyä kokonaan.

Lähdimme sillalta takaisin päin ja jatkamaan taaskin rantareittejä pitkin lähemmäs Skibotnia.
Tuolla tuli koko reissun ainoat kiipeilyt, kun levähdyspaikalta lähti polku jota paikalliset näkyivät
käyttävän ainakin ihan kuntoiluun. Tokihan siellä täytyi sittemn itsekin käydä jonkin matkaa.
Merkitty reitti olisi mennyt vajaa 2 km, ja perillä olisi ollut Vindhammaren (292 m merenpinnasta),

mutta siellä käynti jäi seuraavaan kertaan

Saatamme olla useinkin yöeläjiä, mutta Norjassa matkustaessa erityisesti. Niin upeita ovat maiseman

 värit öiseen aikaan, ettei silloin malta nukkua :D Mies usein kalastelee ja eräätkin yöpalat syötiin

tällä reissulla rantakivikoissa tai kallioilla istuen.

Heiassa pysähdyimme Sami Shopissa ostamaan tuliaisia. Joka reissulta olen ostanut jotain sopivaa
käyttötavaraa retkikseen. Tällä kertaa mukaan lähti voiveitsi ja poronsarvi-vartinen vispilä.

"Käydäänpä vaikka tuota tietä ajamassa" Ja sitten saattaa löytyä vaikka melkein keskeltä peltoja
kirkko ja pieni satama. Kuten Tennesissä. Jotenkin hassua oli, kun heti kirkon vieressä oli heinäpaaleja.

Harvemmin Suomessa näkee kirkkoja niin lähellä peltoja.

Kun torstai-iltana ajelimme rajan yli Kilpisjärvelle ja siitä vielä vähän eteen päin.
Ja taas tuli todettua, että kyllä kannattaa kesäöisin vähän valvoa!
Niin upea usva oli pitkän matkaa, harmi ettei sitä saanut kunnolla tallennettua kuviin.
Mutta ihan mieletön kruunaus koko reissulle 

~Hannele~