Lokakuussa ollaan jo syvällä syksyssä ja pääosin olemme saaneet nauttia lämpimistä päivistä. Mutta pimeät taitavat joka vuosi tehdä sen että yhä enemmän elämä keskittyy kotiin ja sisällä puuhailuun. Leipominenkin houkuttelee taas entistä useammin. Koko ajan enemmän nyt, kun ei ole enää pitkään aikaan tarvinut töissä leipoa. Niin se vain on, että vaikka joku asia olisi kuinka mieluisaa niin jos sitä tekee töissä, ei kotona tee enää mieli tehdä.
Jaan tässä uusimman videoni, jonka parissa katsoja pääsee toivon mukaan pieneksi hetkeksi rentoutumaan arjen keskellä ♥
Tänä vuonna pääsimme taas ruskaretkelle Lappiin. Ajoimme toissa viikon perjantaina Sevettijärvelle Semekurtan poroerottelupaikalle, joka on ilmeisen suosittu lähtöpaikka Vätsärin pohjoispuolen erämaajärville. Olimme perillä yhden aikaan yöllä, joten nukuimme yön autossa ja lähdimme aamupäivällä matkaan. Alunperin oli tarkoitus olla maastossa kaksi yötä, mutta koska maanantain varhaisesta aamusta alkaen oli luvassa koko päivän jatkuvaa sadetta, lyhensimme vaellusta. Lopulta olimme maastossa n. 40 tuntia ja kävelimme n. 20 km.
Meidän oli tarkoitus mennä mönkijäuraa pitkin suoraan Sollomusjärven autiotuvalle tekemään ruokaa, mutta lähdimmekin toista polkua ja tulimme Sollomuslompolon rantaan. Siinä nuotiolla ollessamme tapasimme kaksi melontavaellusseuruetta, toiset olivat lähdössä, toiset tulossa.
Alueella ei ole merkittyjä polkuja, mutta porojen tekemiä polkuja meni todella paljon. Se helpotti kulkemista monin paikoin hankalakulkuisessa maastossa. Karttaa ja kompassiakin pääsimme käyttämään moneen kertaan. Sollomusjärvelle jatkoimme metsän läpi suunnistaen ja vähän ennen Sollomusjäven ja Kurttejärven välissä sijaitsevaa autiotupaa tulimme mönkijäuralle. Melontaporukka oli ehtinyt jo käydä mökillä toteamassa vieraskirjasta että kolme päivää aikaisemmin oli joku haettu helikopterilla vatsataudin takia. Päätimme varmuuden vuoksi jättää mökillä käynnin väliin, kun emme kuitenkaan aikoneet siellä nukkua. Suunnitelmissa oli kiertää Kurttejärvi ja sen rannasta löysimme hyvän leiriytymispaikan. Aamulla teltasta herätessä oli ihan maaginen tunnelma. Maa oli kuurassa ja järven pintaa peitti upea usva. Oli niin kaunista että melkein itketti!
Sää oli lauantaina ja sunnuntaina ihan täydellinen, ja pulahdettiinkin vaikka vesi oli jääkylmää. Aamupala ja lounaskin tehtiin leirissä ja vasta iltapäivän puolella lähdimme jatkamaan matkaa. Suunnistimme pikkuhiljaa Pätsikotajärven rantaan. Alunperin tarkoitus oli kiertää sekin järvi ja olla sen rannalla toinen yö. Mutta koska päätimmekin lähteä sateen alta pois, ylitimme Kurttejärven ja Pätsikotajärven välisen puron ja lähdimme rantaa pitkin kohti järven toista päätä. Ylityksiä tuli matkan varrella vastaan jonkin verran, mutta kaikki olivat sellaisia että pääsi kiviä pitkin kuivin jaloin yli. Toki kantamusten kanssa vähän jännitti, mutta kastumatta selvittiin.
Iltapimeällä istuimme vielä viimeisillä tervastulilla ja teimme ruokaa ennen reilun neljän tunnin patikointia autolle. Jos olisimme tienneet kuinka haastavaa maasto on sillä mönkijäuralla, emme välttämättä olisi otsalamppujen valossa lähteneet sitä kulkemaan :D Todella kivikkoista ja paljon ylityksiä, välillä oli hankala kivikon keskellä erottaa, mihin reitti jatkuu. Se oli merkattu maalilla myös puihin, mutta niitä merkkejä oli aika harvassa. Mutta niin vain lopulta, kolmelta yöllä selvittiin autolle ja juuri kun päästiin makuupusseihin, alkoi sataa ja satoikin käytännössä seuraavat 15 tuntia. Vähän harmitti että vaellus jäi aiottua lyhyemmäksi, mutta se ei harmittanut kuitenkaan että tulimme sateen alta pois.
Seuraavana päivänä kropassa tuntui, joten sadepäivä oli oikein sopiva lepoon. Ajoimme ensin aamukahville Sevettijärvelle, Sevetin baariin. Siinä lähistöllä pyörähdimme Kolttien perinnetalon pihapiirissä, mutta itse museo olisi ollut auki vasta seuraavana päivänä. Ihailimme ajellessa maisemia autosta ja pysahtelimme rantapaikoissa. Ja pikainen vierailu Saamelaismuseo Siidaan mahtui päivään myös ennen sulkemista. Siellä täytyy käydä joskus uudelleen ajan kanssa. Maanantaina haimme valmista ruokaa ja illalla teimme sopivan verryttelykävelyn lähellä Inarin keskustaa olevalle Jäniskoskelle. Siihen mennessä sadekin oli lakannut. Kosken rantaan menee helppokulkuiset, esteettömät reitit ja kosken yli on tehty riippusilta. Joen toisella puolella oli hieno laavu, puucee ja puuliiteri.
Seuraavana aamuna ajelimme Saariselälle aamukahville ja kävimme myös Kaunispään huipulla autolla. Ennen kotimatkaa kävimme kävelemällä huiputtamassa Kiilopään, jonne johtaa 2,5 kilometrin mittainen polku. Paikka on eritisesti ruska-aikaan ilmeisen suositu kun palatessamme puolen päivän aikaan autolle, oli parkkipaikka täyttynyt lähes ääriään myöten. Se oli hassua, että vaikka kuljimme niin paljon porojen polkuja pitkin, näimme poroja vasta paluumatkalla autosta. Ainoastaan yhden pienen poron pääsin kuvaamaan kun sattui sopiva paikka pysähtyä.
Jospa ensi vuonna taas päästään katsomaan Lapin ruskaa ja toivon mukaan silloin teemme myös useamman yön vaelluksen. Mehän emme ole erityisen kokeneita vaeltajia, vaikka erätaidot on hallussa. Mutta tämän jälkeen uskallamme lähteä kyllä ihan helposti esimerkiksi kolmen yön reissulle. Omat rinkat täytyy vuoden aikana hankkia. Nyt lainasimme pojalta rinkan ja toisena oli iso reppu. Niitä vaihtelimme matkan varrella jonkin verran. Pieneen tilaan menevät ilmatäytteiset patjat toisivat myös nukkumismukavuutta. Meidän ilmatäytteiset patjat ovat niin isot että talvisilla yöretkillä ne ovat kulkeneet helposti pulkissa mukana, mutta ei niitä kantamalla voi kuljettaa Nyt meillä oli vain ne perinteiset vihreät alustat, joilla aina lapsena ja nuorena nukuttiin. Mutta silloin kyllä nukuttiin niillä paremmin kuin nyt aikuisena :D
Kuvasin vihdoinkin voileipäkakun ohjeen videolle, kun se on ollut mielessä jo vuosikaudet. Vähän hankalaa oli tehdä ja arvioida täytteet noin pieneen kakkuun mutta ihmeen hyvin osui määrät kun ei jäänyt kuin vähän leivän päälle maistettavaa. Senkin olisi varmasti saanut halutessaan kakun väliin. Yleensä tulee voileipäkakkuja tehtyä vain juhliin ja vaikka ei olisi kuin oma väki paikalla niin saa aina olla isompi. Mutta videolle tein tuollaisen pienemmän version, joka varmasti on monen tarpeeseen sopivan kokoinen. Ja ohjetta voi suurentaa tarpeen mukaan.
Voileipäkakuissa käytän yleensä monivilja-paahtoleipää. Tai jos vehnäleipää niin laitan joka toisen kerroksen tummempaa ettei tule ihan höttöistä kakkua.
En muistanut blogia varten ottaa ollenkaan kuvaa kakusta ennen kuin se oli aloitettu, joten tein postauksen kuvitukseksi tuollaisen kollaasin niistä kuvista mitä sattui olemaan. Vielä löytyi omalta pihalta koristeeksi salaattia, persiljaa ja herneenversoja :)
Vuosi sitten löysin kauniin palapelin, jossa on luontoaiheiset kuukaudet. Sain idean tehdä sitä kuukausittain ja ottaa aina ajankohtaan sopivan kuvan. Vielä en ole kasannut koko palapeliä yhteen, ja voikin olla että kaikki kuukaudet kootaan yhteen sopivasti vasta joulun välipäivinä.
Viime viikonlopun ja alkuviikon olimme ruskaretkellä Lapissa, seuraavaksi tulossa postaus siitä :)
Parasta syksyssä ovat sumuiset aamut, ja on onnenpäivä jos ne sattuvat niin, ettei ole heti aamulla töihin menoa tai muuta kiirettä. Tällä viikolla sain juuri sellaisen aamun ja ehdin nauttimaan varhaisesta hetkestä ennen kuin aurinko tuli pikkuhiljaa esiin sumun keskeltä ♥
