Viimeiset kuusi kuukautta ovat olleet tähänastisen elämäni raskaimmat. Siskon sairastuminen ja siihen
liittyvä epävarmuus, toivo, rukoukset, tuskallinen toivottomuus ja lopulta luopuminen ovat vieneet
voimaa ja energiaa. Sydän on ollut niin pieninä palasina ja edelleen rikki. Luonnon hoitava ja
rauhoittava voima on ollut kuukausien aikana erityisen tärkeää ja tarpeellista.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet, jonain päivänä suru on kevyempi kantaa ♥
♥ Hannele
Viikolla ajelimme työkaverini kanssa pariksi päiväksi puutarhatalkoisiin Kolille,
Kolin Mattila-nimiseen majataloon. Nykyiset yrittäjät ovat kotoisin täältä meiltä
päin ja siksi meille tuttuja. Työkaverini on käynyt siellä useamman kerran talkoissa
mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Ajattelin houkutella kesän aikana miehenikin
mukaan, jäi nimittäin pihasaunakin testaamatta. Meidän edellisestä Kolin reissusta onkin jo
melkein kuusi vuotta aikaa. Kolin kansallispuiston alueella sijaitsevan Mattilan rakennuksen
omistaa Metsähallitus ja pihapiiri on kolmen polun risteyskohta, joten laajaa hyötytarhaa ja
tunnelmallista pihapiiriä pääsee kuka tahansa ihailemaan. Tänä keväänä talkoolaiset ovat
kaivaneet esiin muutaman vuoden unohdettuna olleen yrttikehän, jossa on kahdeksan sektoria.
Niissä kasvaa tänä kesänä sekä kukkia että erilaisia yrttejä. Hyötytarhan muutkin pohjatyöt oli
tehty jo aiempina vuosina sekä aiemmin tänä keväänä. Joten meille jäi kevyemmät työt,
kuten mansikoiden ja muiden taimien istutus sekä kylvöt. Nurmikkokin päästiin leikkaamaan
ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Illalla, helteisen päivän päätteeksi kiipesimme Kolin huipuille
katsomaan auringonlaskua. Nukkumaan mennessä saattoi ihan kuvitella olevansa Vihervaaran
Anna tai joku muu tyttökirjojen hahmo. Ihan sellainen tunnelma huoneissa!
Sellaiset lyhyet sunnuntai-illan terveiset täältä ♥
♥ Hannele
Kevät tuli tänä vuonna aikaisin ja pitkään näytti ettei takatalvea tule ollenkaan.
Mutta tulihan se lopulta ja lunta tulikin ihan paksu kerros. Ei tietystikään mennyt kauaa
kun lumet olivat sulaneet ja kun lämmin sää palasi, kevät alkoikin edetä vauhdilla.
Tuomessa on ihan pian kukat ja jopa jotkut koivuistakin ovat vihreänä.
Kevään ensimmäiset pionitkin on ostettu maljakkoon ennen vappua. Jokohan pian olisi aika
ostaa orvokit? Joinakin vuosina olen ostanut ensimmäiset orvokit vapuksi mutta nyt
pääsiäiskukat ovat ulko-oven pielessä vielä niin hyvän näköisiä että saavat olla vielä.
Ostin viikonlopuksi niin kauniin värisiä tulppaaneita.
Vielä saa pupukin olla pöydällä, sopii mielestäni siihen vaikka pääsiäinen
menikin. On meillä edelleen myös viime keväänä ostamani pääsiäisjulisteet
seinällä. Ne jotka näkyivät viime vuoden postauksessa. Kuvat ovat niin keväiset,
että sopivat pääsiäisen jälkeenkin. Tällaiset pienet asiat tuovat nyt niin tarpeellisia,
pieniä ilon hetkiä, kun sydän on täynnä huolta siskon terveydentilan vuoksi ♥
♥ Hannele
Olen aiemmin tehnyt pääsiäiseksi kranssin kananmunan kuorista
kuumaliimalla kiinnittämällä. Se oli kuitenkin niin ärsyttävä homma, että olin
iloinen kun löysin tänä vuonna muutamalla eurolla valmiin keraamisen kranssin.
Ostin kimpun kukkia, jotka leikkasin lyhyeksi ja asettelin kranssiin.
Tuli omasta mielestä tosi kivan näköinen koriste pöydälle ♥
♥ Hannele
