Lokakuussa ollaan jo syvällä syksyssä ja pääosin olemme saaneet nauttia lämpimistä päivistä. Mutta pimeät taitavat joka vuosi tehdä sen että yhä enemmän elämä keskittyy kotiin ja sisällä puuhailuun. Leipominenkin houkuttelee taas entistä useammin. Koko ajan enemmän nyt, kun ei ole enää pitkään aikaan tarvinut töissä leipoa. Niin se vain on, että vaikka joku asia olisi kuinka mieluisaa niin jos sitä tekee töissä, ei kotona tee enää mieli tehdä.
Jaan tässä uusimman videoni, jonka parissa katsoja pääsee toivon mukaan pieneksi hetkeksi rentoutumaan arjen keskellä ♥
Tänä vuonna pääsimme taas ruskaretkelle Lappiin. Ajoimme toissa viikon perjantaina Sevettijärvelle Semekurtan poroerottelupaikalle, joka on ilmeisen suosittu lähtöpaikka Vätsärin pohjoispuolen erämaajärville. Olimme perillä yhden aikaan yöllä, joten nukuimme yön autossa ja lähdimme aamupäivällä matkaan. Alunperin oli tarkoitus olla maastossa kaksi yötä, mutta koska maanantain varhaisesta aamusta alkaen oli luvassa koko päivän jatkuvaa sadetta, lyhensimme vaellusta. Lopulta olimme maastossa n. 40 tuntia ja kävelimme n. 20 km.
Meidän oli tarkoitus mennä mönkijäuraa pitkin suoraan Sollomusjärven autiotuvalle tekemään ruokaa, mutta lähdimmekin toista polkua ja tulimme Sollomuslompolon rantaan. Siinä nuotiolla ollessamme tapasimme kaksi melontavaellusseuruetta, toiset olivat lähdössä, toiset tulossa.
Alueella ei ole merkittyjä polkuja, mutta porojen tekemiä polkuja meni todella paljon. Se helpotti kulkemista monin paikoin hankalakulkuisessa maastossa. Karttaa ja kompassiakin pääsimme käyttämään moneen kertaan. Sollomusjärvelle jatkoimme metsän läpi suunnistaen ja vähän ennen Sollomusjäven ja Kurttejärven välissä sijaitsevaa autiotupaa tulimme mönkijäuralle. Melontaporukka oli ehtinyt jo käydä mökillä toteamassa vieraskirjasta että kolme päivää aikaisemmin oli joku haettu helikopterilla vatsataudin takia. Päätimme varmuuden vuoksi jättää mökillä käynnin väliin, kun emme kuitenkaan aikoneet siellä nukkua. Suunnitelmissa oli kiertää Kurttejärvi ja sen rannasta löysimme hyvän leiriytymispaikan. Aamulla teltasta herätessä oli ihan maaginen tunnelma. Maa oli kuurassa ja järven pintaa peitti upea usva. Oli niin kaunista että melkein itketti!
Sää oli lauantaina ja sunnuntaina ihan täydellinen, ja pulahdettiinkin vaikka vesi oli jääkylmää. Aamupala ja lounaskin tehtiin leirissä ja vasta iltapäivän puolella lähdimme jatkamaan matkaa. Suunnistimme pikkuhiljaa Pätsikotajärven rantaan. Alunperin tarkoitus oli kiertää sekin järvi ja olla sen rannalla toinen yö. Mutta koska päätimmekin lähteä sateen alta pois, ylitimme Kurttejärven ja Pätsikotajärven välisen puron ja lähdimme rantaa pitkin kohti järven toista päätä. Ylityksiä tuli matkan varrella vastaan jonkin verran, mutta kaikki olivat sellaisia että pääsi kiviä pitkin kuivin jaloin yli. Toki kantamusten kanssa vähän jännitti, mutta kastumatta selvittiin.
Iltapimeällä istuimme vielä viimeisillä tervastulilla ja teimme ruokaa ennen reilun neljän tunnin patikointia autolle. Jos olisimme tienneet kuinka haastavaa maasto on sillä mönkijäuralla, emme välttämättä olisi otsalamppujen valossa lähteneet sitä kulkemaan :D Todella kivikkoista ja paljon ylityksiä, välillä oli hankala kivikon keskellä erottaa, mihin reitti jatkuu. Se oli merkattu maalilla myös puihin, mutta niitä merkkejä oli aika harvassa. Mutta niin vain lopulta, kolmelta yöllä selvittiin autolle ja juuri kun päästiin makuupusseihin, alkoi sataa ja satoikin käytännössä seuraavat 15 tuntia. Vähän harmitti että vaellus jäi aiottua lyhyemmäksi, mutta se ei harmittanut kuitenkaan että tulimme sateen alta pois.
Seuraavana päivänä kropassa tuntui, joten sadepäivä oli oikein sopiva lepoon. Ajoimme ensin aamukahville Sevettijärvelle, Sevetin baariin. Siinä lähistöllä pyörähdimme Kolttien perinnetalon pihapiirissä, mutta itse museo olisi ollut auki vasta seuraavana päivänä. Ihailimme ajellessa maisemia autosta ja pysahtelimme rantapaikoissa. Ja pikainen vierailu Saamelaismuseo Siidaan mahtui päivään myös ennen sulkemista. Siellä täytyy käydä joskus uudelleen ajan kanssa. Maanantaina haimme valmista ruokaa ja illalla teimme sopivan verryttelykävelyn lähellä Inarin keskustaa olevalle Jäniskoskelle. Siihen mennessä sadekin oli lakannut. Kosken rantaan menee helppokulkuiset, esteettömät reitit ja kosken yli on tehty riippusilta. Joen toisella puolella oli hieno laavu, puucee ja puuliiteri.
Seuraavana aamuna ajelimme Saariselälle aamukahville ja kävimme myös Kaunispään huipulla autolla. Ennen kotimatkaa kävimme kävelemällä huiputtamassa Kiilopään, jonne johtaa 2,5 kilometrin mittainen polku. Paikka on eritisesti ruska-aikaan ilmeisen suositu kun palatessamme puolen päivän aikaan autolle, oli parkkipaikka täyttynyt lähes ääriään myöten. Se oli hassua, että vaikka kuljimme niin paljon porojen polkuja pitkin, näimme poroja vasta paluumatkalla autosta. Ainoastaan yhden pienen poron pääsin kuvaamaan kun sattui sopiva paikka pysähtyä.
Jospa ensi vuonna taas päästään katsomaan Lapin ruskaa ja toivon mukaan silloin teemme myös useamman yön vaelluksen. Mehän emme ole erityisen kokeneita vaeltajia, vaikka erätaidot on hallussa. Mutta tämän jälkeen uskallamme lähteä kyllä ihan helposti esimerkiksi kolmen yön reissulle. Omat rinkat täytyy vuoden aikana hankkia. Nyt lainasimme pojalta rinkan ja toisena oli iso reppu. Niitä vaihtelimme matkan varrella jonkin verran. Pieneen tilaan menevät ilmatäytteiset patjat toisivat myös nukkumismukavuutta. Meidän ilmatäytteiset patjat ovat niin isot että talvisilla yöretkillä ne ovat kulkeneet helposti pulkissa mukana, mutta ei niitä kantamalla voi kuljettaa Nyt meillä oli vain ne perinteiset vihreät alustat, joilla aina lapsena ja nuorena nukuttiin. Mutta silloin kyllä nukuttiin niillä paremmin kuin nyt aikuisena :D
Kuvasin vihdoinkin voileipäkakun ohjeen videolle, kun se on ollut mielessä jo vuosikaudet. Vähän hankalaa oli tehdä ja arvioida täytteet noin pieneen kakkuun mutta ihmeen hyvin osui määrät kun ei jäänyt kuin vähän leivän päälle maistettavaa. Senkin olisi varmasti saanut halutessaan kakun väliin. Yleensä tulee voileipäkakkuja tehtyä vain juhliin ja vaikka ei olisi kuin oma väki paikalla niin saa aina olla isompi. Mutta videolle tein tuollaisen pienemmän version, joka varmasti on monen tarpeeseen sopivan kokoinen. Ja ohjetta voi suurentaa tarpeen mukaan.
Voileipäkakuissa käytän yleensä monivilja-paahtoleipää. Tai jos vehnäleipää niin laitan joka toisen kerroksen tummempaa ettei tule ihan höttöistä kakkua.
En muistanut blogia varten ottaa ollenkaan kuvaa kakusta ennen kuin se oli aloitettu, joten tein postauksen kuvitukseksi tuollaisen kollaasin niistä kuvista mitä sattui olemaan. Vielä löytyi omalta pihalta koristeeksi salaattia, persiljaa ja herneenversoja :)
Vuosi sitten löysin kauniin palapelin, jossa on luontoaiheiset kuukaudet. Sain idean tehdä sitä kuukausittain ja ottaa aina ajankohtaan sopivan kuvan. Vielä en ole kasannut koko palapeliä yhteen, ja voikin olla että kaikki kuukaudet kootaan yhteen sopivasti vasta joulun välipäivinä.
Viime viikonlopun ja alkuviikon olimme ruskaretkellä Lapissa, seuraavaksi tulossa postaus siitä :)
Parasta syksyssä ovat sumuiset aamut, ja on onnenpäivä jos ne sattuvat niin, ettei ole heti aamulla töihin menoa tai muuta kiirettä. Tällä viikolla sain juuri sellaisen aamun ja ehdin nauttimaan varhaisesta hetkestä ennen kuin aurinko tuli pikkuhiljaa esiin sumun keskeltä ♥
Elokuu vaihtui syyskuuksi ja vaikka elokuu oli enimmäkseen aika viileä ja sateinen, se päättyi lähes hellelukemissa. Ei ollut tänä vuonna Perttulin pikkukesää, mutta saatiin pikkukesä kuitenkin vielä.
Elokuussa palasimme arkeen ja kuopus aloitti ammatilliset opinnot. On tuntunut kyllä jotenkin hassulta, ettei meillä ole enää peruskoululaista. Kun kuitenkin 20 lukuvuotta kesti meidän lasten peruskouluaika yhteensä. Mutta niin se elämä kulkee eteen päin, Lapset ovat pian kaiki aikuisia ja perhe kasvaa. Viikko sitten juhlimme kahden heinäkuussa syntyneen lapsenlapsemme yhteisiä ristiäisiä. Nyt taitaakin olla hetki taukoa juhlien järjestämisestä. Tai mistä sitä koskaan tietää :D
Teimme vanhimman tytön kanssa päivän reissun Ouluun ja sattui niin kaunis päivä. Kävimme aamupalalla Tähtitornin kahvilassa, lounaalla laivaravintola Bootissa ja vohvelikahvilla Koivurannan kahvilassa. Pikisaaressa vierailimme Merimiehenkotimuseossa ja kävelimme torilla ja kaupungilla. Kaupungeissa on ihana käydä etenkin kesäisin nauttimassa tunnelmasta, mutta sitten onkin taas mukava palata kotiin lähelle maaseutua. Miehen kanssa kävimme Kokkolassa, jossa vierailimme mm. Luonnontieteellisessä museossa. Kävimme myös kävelemällä ihastelemassa Suntinrannan venevajoja.
Vaikka kesän loppuessa on aina haikeus, nautin myös syksyn päivistä ja erityisen paljon sumuisista aamuista. Niitä on ollutkin jo useampi ♥
Olen tämän omenapiirakan ohjeen jakanut joskus aikaisemminkin. Mutta kun nyt tässä aletaan elämään omenoiden sesonkiaikaa niin jaan uudestaan kun viikolla kuvasin ohjeen videollekin. Tällä piirakalla lähtee makean nälkä hetkeksi :) Raparperi sopii hyvin täytteeksi myös.
Heinäkuussa teimme taas reissun Pohjois-Norjaan retkeilyautolla miehen kanssa, niin kuin parina edeltävänäkin kesänä . Sitä ennen oli kymmenen vuoden tauko Norjan reissuissa. Mietimme, otetaanko suunnaksi Varangin niemimaa, joka meillä on vielä käymättä vai ajetaanko Ruotsin läpi Mo i Ranaan ja siitä ylös päin. Jälkimmäinen vei voiton tällä kertaa. Mo i Ranaan oli tarkoitus mennä sen alapuolelta, mutta tietöiden vuoksi päätimme Arvidsjaurista ajaa Norjan puolelle Arjeplogin kautta. Ajelimme pikkuhiljaa Skibotniin ja siitä Kilpisjärven kautta Suomeen. Yhtenä päivänä tulimme vastakkain vanhimman poikamme kanssa ja söimme yhdessä ennen kuin lähdimme molemmat jatkamaan matkaa. Hauska sattuma, että menimme lähes saman reitin vastakkaisiin suuntiin.
Reissuun kului 7½ vuorokautta ja kilometrejä kertyi 2760. Pysähtymispaikat valitsimme aika usein sen mukaan, voiko kalastaa. Ei toki läheskään aina. Itse en kyllä kalastanut, vaan pidin seuraa ja tutkin ympäristöä. Ja aika usein hoidin muonituspuolesta. Välillä saimme toki kalaakin syödäksemme, vaikka suurin osa seistä ja turskista pääsivät takaisin vapauteen.
Tällä reissulla emme käyneet ollenkaan kiipeilemässä, ehkä lämmin sää teki sen, ettei sellaiseen ollut nyt yhtään hinkua. Rentoilun, kalastuksen ja maisemien ihailun merkeissä kului siis tämä reissu.
Laitan kokeeksi tuonne kuvien väleihin tekstiä paikoista, jospa ne sieltä löytyvät.
Ensimmäinen kuva on jostain päin Ruotsin Lappia jaloittelutauolta, ehkä Arjeplogin suunnalta.
Tänä vuonna näkyi tuntureilla ja vuorilla enemmän lunta, kuin aikaisempina vuosina. Kevät ja alkukesä olivat siis tainneet olla sielläkin kylmiä. Helteet alkoivat kun olimme siellä,
mutta meidän kohdalle sattui vain yksi yli 30 asteen päivä, ennen kuin siirryimme pohjoisempaan. Kovemmat helteet jäivät meidän osalta Saltstraumeniin, mutta lämmintä oli kuitenkin.
Heti kohta Norjan rajan ylityksen jälkeen vasemmalla puolella, lähellä tietä on riippusilta,
josta voi ihailla rotkoon katoavaa jokea. En tähän hätään löytänyt paikalle nimeä. Tien varressa oli levikkeet ja norjalaisia autoja rivissä, taisivat olla mökkiläisiä. Mietimme vain että riippusiltaa pitkinkö vievät tavarat ja kaikki tarvikkeet mökeilleen joita näkyi joen toisella puolella?
Mo i Ranan kaupunkiin emme tarkemmin tutustuneet,vietimme vain jonkun hetken pienvenesatamassa. Sielläkin tuli minkki kurkkimaan ihan viereen rannassa, samoin kuin vastaavanlaisessa satamassa viime vuonna ja myöhemmin vielä toisessa satamassa. Ehkä niille löytyy satamasta hyvin ruokaa ja ovat tottuneet ihmisten pyörimiseen siellä. Satamat, erityisesti pienet, vetoavat minuun aina erityisesti. Ehkä vielä joskus meilläkin on sellainen vene, jolla lähdetään nauttimaan meri-ilmasta.
Ainut etukäteen mietitty kohde oli Marmorslottet, lähellä Mo i Ranaa. Sinne menee hidaskulkuinen ja viimeisten kilometrien osalta kuoppainen tie, joka kulkee pitkälti turkoosin Langvatnetin rantaa. Mutta matka on vaivan arvoinen. Reilun kilometrin kävelymatka parkkipaikalta on muuten helppo,
mutta ihan lopussa on todella jyrkkä lasku. Perillä odottavat turkoosin veden muovaamat, upeat kalliot.
Glomåga-joen vesi tulee Svartisen-jäätiköltä, jossa käyntiä mietimme myös mutta tyydyimme kuitenkin tällä kertaa ihailemaan jäätikköä sen pohjoispuolelta, josta se näkyy tielle.
Norjassa tajuaa erityisen hyvin sen, kuinka valtava voima vedellä on.
Ajoimme Mo i Ranasta Saltstraumeniin rantareittiä fv17, kun toinen reitti oli jo kertaalleen ajettu.
Matkalla oli kaksi lauttamatkaa ja kolmanteenkin oli mahdollisuus mutta kiersimme sen tien kautta, jotta pääsimme näkemään Svartisen-jäätikön. Tuolla pätkällä oli tähän saakka pisin tunneli (7624m),
joka kulkee jäätikön alta.
Reissun kovin hellepäivä kului Valnesvatnet-järven rannalla. Sinne putosivat myös talviturkit.
Oli sunnuntai ja väkeä oli rannoilla todella paljon. Norjassa kaupat ovat kiinni sunnuntaisin ja huomaa selvästi että ihmisillä on silloin vapaapäivä. Minulle sopisi oikein hyvin, että Suomessakin olisi edelleen niin. Lähdettäsiin vaikka kylään eikä kauppoihin :D
Saltstraumenissa oli tietysti pysähdyttävä matkan varrella. Viime vuonna olimme siellä yötäkin, mutta nyt kävimme vain kävelemässä rannalla ja katsomassa pyörrevirtauksia.
Park4night-sovellusksen kautta löysimme suurimman osan yöpaikoista. Olimme puskaparkeissa kaikki yöt. Kivoja paikkoja löytyi tälläkin reissulla. Emme ole koskaan olleet yhtään yötä leirintäalueella Norjassa. Peseytyminenkin hoituu näppärästi retkisuihkun ja suihkuteltan kanssa.
Bognesissa meille sattui pikku hupsis ja ajoimme ajatuksissamme väärään lauttajonoon. Oli tarkoitus mennä Narvikin suuntaan mutta menimmekin sitten Lødingeniin. No, ei haitannut yhtään. Tulipa taas mentyä uusia reittejä, eikä ylimääräistä matkaa tullut juurikaan.
Yhden yön kävimme Mjøsundbruan kupeessa. Viime vuonna viivyimme siinä kaksi yötä kalastellen. Nyt emme lähteneet kiertämään Andørjan saarta, kun se viime vuonna tuli kierrettyä kokonaan.
Lähdimme sillalta takaisin päin ja jatkamaan taaskin rantareittejä pitkin lähemmäs Skibotnia. Tuolla tuli koko reissun ainoat kiipeilyt, kun levähdyspaikalta lähti polku jota paikalliset näkyivät käyttävän ainakin ihan kuntoiluun. Tokihan siellä täytyi sittemn itsekin käydä jonkin matkaa. Merkitty reitti olisi mennyt vajaa 2 km, ja perillä olisi ollut Vindhammaren (292 m merenpinnasta),
mutta siellä käynti jäi seuraavaan kertaan
Saatamme olla useinkin yöeläjiä, mutta Norjassa matkustaessa erityisesti. Niin upeita ovat maiseman
värit öiseen aikaan, ettei silloin malta nukkua :D Mies usein kalastelee ja eräätkin yöpalat syötiin
tällä reissulla rantakivikoissa tai kallioilla istuen.
Heiassa pysähdyimme Sami Shopissa ostamaan tuliaisia. Joka reissulta olen ostanut jotain sopivaa käyttötavaraa retkikseen. Tällä kertaa mukaan lähti voiveitsi ja poronsarvi-vartinen vispilä.
"Käydäänpä vaikka tuota tietä ajamassa" Ja sitten saattaa löytyä vaikka melkein keskeltä peltoja kirkko ja pieni satama. Kuten Tennesissä. Jotenkin hassua oli, kun heti kirkon vieressä oli heinäpaaleja.
Harvemmin Suomessa näkee kirkkoja niin lähellä peltoja.
Kun torstai-iltana ajelimme rajan yli Kilpisjärvelle ja siitä vielä vähän eteen päin. Ja taas tuli todettua, että kyllä kannattaa kesäöisin vähän valvoa! Niin upea usva oli pitkän matkaa, harmi ettei sitä saanut kunnolla tallennettua kuviin. Mutta ihan mieletön kruunaus koko reissulle
