Parasta syksyssä ovat sumuiset aamut, ja on onnenpäivä jos ne sattuvat niin, ettei ole heti aamulla
töihin menoa tai muuta kiirettä. Tällä viikolla sain juuri sellaisen aamun ja ehdin nauttimaan
varhaisesta hetkestä ennen kuin aurinko tuli pikkuhiljaa esiin sumun keskeltä ♥
Muutama kuva toukokuulta. On ollut ihana seurata luonnon heräämistä
ja olen kuvannut jopa muutaman kuvan ihan kameralla joka on nykyisin
ihan liian harvinaista. Toukokuun alusta juhannukseen on ihan ehdottomasti
lempivuodenaikaani, tuntuu että itsekin herää eloon samaan tahtiin luonnon kanssa.
Toukokuussa talvityö on vaihtunut sesonkityöhön ja työpäivät kuluvat taas
pihatöiden parissa. Omallakin pihalla riittäisi tekemistä, ainakin pari uutta
kasvulaatikkoa on työn alla. Ne ajattelin tämän illan aikana käsitellä.
Kohopenkki olisi myös haaveissa, jospa sekin tulisi lähiaikoina tehtyä :)
~Hannele~
Sunnuntaiaamuna ei harmittanut ollenkaan, että uni loppui aikaisin. Oli nimittäin niin mielettömän
hieno, sumuinen aamu että oli pakko lähteä vähän ajelulle. Luonnossa joka paikka oli täynnä seittejä, ja
isoimpiin niistä oli muodostunut kastehelminauhoja. Totesin taas, että kyllä luonto vain on ihmeellinen!
Sumuisten aamujen myötä syksy muistuttelee lähestymisestään. Vaikka onkin haikeus pian päättyvästä
kesästä niin vanhemmiten olen oppinut tykkäämään kaikista vuodenajoista ♥
Täällä parannellaan flunssaa, parin kovemman päivän jälkeen
alkaa olla voiton puolella :)
~Hannele~
Just nyt on aika kerätä koivusta mahlaa ja minäkin kokeilin eka kertaa ikinä mahlan valuttamista.
Poika on saanut jo ison määrän kerättyä ja sehän innosti minutkin testaamaan yhden pullon verran.
Täytyy varmaan lähipäivinä kerätä lisää. Mahlaa voi myös pakastaa joten vaikka mahla ei jääkaapissa
säily kuin vuorokauden tai korkeintaan pari, saa sitä pakastamalla käytettäväksi pitkäksi aikaa.
Koivun mahlaa on aina pidetty erittäin terveellisenä, aika kattavasti tietoa löysin täältä.
Mahlan kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten jos omia koivuja ei ole,
keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Ja koska on ollut vähän hinkua videoiden tekoon, mutta ideat on olleet vähissä, päätin
vapaapäivän kunniaksi tallentaa tuon ensimmäisen kokeiluni videolle.
Lisään sen postauksen loppuun :)
~Hannele~
Vielä syksyinen retkipostaus ennen kuin siirrytään joulutunnelmiin. Huomenna on jo ensimmäinen adventti ja ensi viikolla starttaa blogin perinteinen joulukalenteri, joka on jatkunut jo vuodesta 2011!
Syyskuussa hankimme retkeilyauton ja vasta lokakuussa ehdimme sillä viikonlopun mittaiselle reissulle. Selvisimme matkaan vasta puolen yön lähestyessä perjantai-iltana ja ajoimme nukkumaan Koitelinkoskelle Kiiminkiin. Aamulla mietimme, mihin suuntaan lähtisimme ja päätimme jatkaa kohti Pudasjärveä. Matkalla etsin käymisen arvoisia kohteita ja ajelimme kohti Syötettä.
Matkan varrelta bongasin Hampusvaaran ja poikkesimme sinne. Vain n. kilometrin mittainen rengasreitti on sopiva kohde ohikulkumatkalla. Polku vie osittain portaita pitkin vaaran päälle ja sen varrella voi ihastella jylhiä kallioita. Vaaran päältä avautuvat maisemat Iinattijärvelle ja sieltä löytyy laavu tulipaikkoineen. Laavulta polku lähtee kiertämään takaisin alas.
Seuraavaksi kohteeksi olimme ajatelleet Teerivaaraa Iso-Syötteen vieressä, mutta Hampusvaaran laavulla paikallinen perhe suositteli Kupsonvaaraa, jota olin ajatellut myös yhdeksi vaihtoehdoksi. Niinpä palasimmekin takaisin päin ja lähdimme ajamaan kohti Puolankaa. Jaurakkajärven kylän kupeessa kohoavan Kupson kutsu-reitistöjä ylläpitää Korpisen kyläseura ja valittavana on kolme eri mittaista reittiä, Keidas, Lumous ja Elämys. Me valitsimme Lumouksen, joka rengasreittinä oli 5-6 km. Välillä oli kovasti nousua, mutta näköalapaikalta avautuvat maisemat palkitsivat vaivan. Surullisen selvästi tosin näkyivät Paula-myrskyn aiheuttamat tuhot. Näköalapaikalla oli myös hieno kota. Matkan varrella yllätyimme, kun yhtäkkiä edessä oli levähdyspaikka, jossa kirkas lähdevesi suihkusi putkesta! Kupson kutsun paras anti, nimensä veroinen Elämys oli kuitenkin vielä edessä. Kaikki kolme reittiä kulkevat Elämyksen kautta ja sieltä löytyi laavun ja huussin liesäksi vapaassa käytössä oleva erämaasauna! Tokihan käytimme tilaisuuden hyväksemme ja laitoimme saunan lämpenemään, sopivasti vesisadekin alkoi juuri kun tulimme Elämykselle, joten mikäpä siellä oli pidellä sadetta. Saunan viereen tuli myöskin lähdevesi ja se lämpeni kiukaan vesisäiliössä. Meillä kului saunaa lämmittäessä ja saunoessa 2-3 tuntia, mutta koko aikana siellä ei käynyt ketään muita. Ilta ehti jo pimetä, mutta loput 1,3 km autolle oli otsalamppujen valossa helppo kulkea, kun reitti oli merkitty myös heijastimin. Erämaasauna oli niin hieno kokemus kyllä, että jäi varmasti ikuisesti mieleen!
Kupsolta ajelimme ensin Puolangan keskustaan ja siitä yöksi Hepokönkään parkkipaikalle. Sunnuntaiaamuna satoi vettä, mutta lyhyt kävely Hepokönkäälle oli aivan sopivaa sadepäivän puuhaa. Sateisesta lokakuun sunnuntaista huolimatta paikalla oli ihmeenkin paljon väkeä ja nuotiopaikalla oli istumapaikat tehokkaassa käytössä. Hepoköngäs (aiemmalta nimeltään muuten Hevompersie) on valittu Retkipaikan vuoden 2022 retkipaikaksi. Erityisen kiitettävää Hepokönkäällä on se, että reiti näköalapaikoille on rakennettu esteettömiksi.
Hepokönkäältä matka jatkui kohti kotia, mutta vielä poikkesimme matkalla Rokuan kansallispuistossa ja kiersimme 6,2 km pitkän Syvyyden kierroksen. Rengasreitti vie Rokuanhovin läheisyydestä Syvyyden kaivolle ja takaisin. Syvyyden kaivo on Suomen syvin luonnontilainen suppa, (eli jääkauden aikana harjuun syntynyt kuoppa) ja sen pohjalla on pieni suo. Tälle reitille pääseminen vaati hieman vaivaa, kun lähtöpaikkaa ei meinannut löytyä. Toisen retkiporukan kanssa aikamme etsittiin ja viimein alkoi löytyä puista sinisiä merkkejä. Itse reitti oli hyvin merkitty mutta lähtöpaikalle saisi olla parkkipaikalta opasteet.
Olipa lyhyt, mutta tehokas ja aivan huippu reissu. Innolla jo odotan kevättä ja uusia seikkailuja retkeilyautolla. Toki talvellakin voisi reissata, mutta en usko että ihan helposti tulee ainakaan kovilla pakkasilla lähdettyä.
Aiemmassa postauksessa mainitsin että teimme Ranuan työreissun yhteydessä työkaverin kanssa pienen retken Rovaniemen ja Posion välillä sijaitsevalle Auttikönkäälle ja lupasin kertoa siitä myöhemmin lisää. Auttiköngäs on yksi Suomen upeimmista vesiputouksista ja sillä on korkeutta lähes 16 metriä. Se kuuluu samaan ikivanhaan murtuma-alueeseen läheisen Korouoman rotkolaakson kanssa. (josta postaus keväältä täällä) Auttiköngäs on erittäin hyvä päiväretkikohde ja siellä voi piipahtaa helposti vaikka ohikulkumatkalla. Rovaniemelle on matkaa n. 80 km ja Posiolle n. 50 km. Kuusamontieltä on pysäköintialueelle vain n.1,5 km. Heti P-paikan vieressä on rakennus, jossa on ollut kesäisin kahvila ja sen vierestä menee lankkupolku päivätuvalle ja pienelle uittomuseolle. Auttikönkään alueella kulkee n. 3,5 km mittainen luontopolku jonka varrella pääsee nauttimaan hyvin monipuolisesti luonnosta. Heti polun alussa ylitetään itse putous vanhoine uittoränneineen ja putousta pääsee ihailemaan myös vähän matkan päästä näköalatasanteelta. Polku kulkee yli louhikoiden, läpi aarniometsän ja yli riippusillan. Myöhemmin polku nousee Könkäänvaaralle, jonka päälle rakennetusta lintutornista on upeat näkymät ympäröivään maastoon. Aivan ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
Reittiesite ja kartta löytyvät täältä.
~Hannele~
